"Simpsakka vanhapiika tarjoaa päiväkahviseuraa. Pannu kuumana Etelä-Haagassa!"
Nojoo. Ihan noin alas en ole (vielä) vajonnut.
Päätin kuitenkin panostaa tänään YYA-hengessä mahdollisesti joskus kohdalle osuvien päiväkahvien laatuun ja kannoin äsken kotiin uuden kahvinkeittimen. Kyseessä on itse asiassa vanha kahvinkeitin, jonka pelastin Lontooseen muuttavan lapsuudenystävän keittiöstä. En itse juo kahvia kuin hätätilanteissa, joissa on pakko pysyä hereillä keinolla millä hyvänsä, joten kahvinkeitin on pelkkä vierasvara ja siten melkoinen turhake. Mutta mitäpä sitä ei maalliseen mammonaan hukkuvan ystävän eteen tekisi.
Edellinen kahvinkeitin on herättänyt kahvia juovissa vieraissa hilpeyttä jo monen monta vuotta. Sekin on peräisin muuttokuormasta, jossa se oli päätymässä Moskovaan, kunnes anastin sen korvaukseksi kaikesta kärsimästäni pahasta. Keitin on minikokoinen, kerralla saa keiteltyä ehkä puolitoista mukillista kahvia kun oikein pontevasti yrittää. Verbi on todellakin "keitellä", minikahvinkeitin ei sovellu kiireisiin aamuihin eikä muuhunkaan hötkyilyyn. Puolitoista mukia kahvia valmistetaan hartaasti ja huolella, välillä pidetään kymmenen minuutin ruplutustaukoja jolloin mitään ei tapahdu mutta ääniefektit ovat mittavat. Keitin siis ääntelee kuin en edes tiedä mikä, joka tapauksessa kovaa ja pitkäkestoisesti. Minusta se on hauska ja sympaattinen mutta kenties hieman ärsyttävä. Kahvia kuluttavaa kansanosaa se ärsyttää yleensä enemmän kuin hieman. Ulkopuolisten luottamusta pikku keittimeeni kuvastaa se, että talouteni muonavahvuuteen hetkeksi liittynyt ranskalainen toi omissa rajallisissa matkatavaroissaan espressopannun.
Nyt minulla on uusi kahvinkeitin, ja ystävällä yksi murhetta aiheuttava esine vähemmän. Luulen, että ostan vielä sen himmenneen kirpputoripeilin, pyydän vuokraemännältä luvan seinän rei'ittämiseen ja vähennän samalla toisenkin murheen ystävän korkeasta pinosta. Muuttaminen on aina yhtä hirveää, vaikka perillä odottaisikin oma armas ja ihana kaupunki.
---------
Tänään soi Zen Cafén Mustaa. Kyllä mä toivon että musta olis ollut vähän parempaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kaikilla asioilla on ehdottomasti aikansa ja paikkansa mutta en voi muuta kuin iloita, jos aika on ajanut ohi sen pienen kahvinkeittimen... NIin tunnelmallinen kuin se olikin niin kyläilevän kofeiiniaddiktin näkökulmasta aamulla kahvia ei voi odottaa puolta tuntia. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Lähetä kommentti