Tauon paikka

Blogiraasu, ei sinua näköjään kukaan ehdi tai viitsi juuri päivitellä. Ehkä sitten, kun tulee syksy, sateiset illat ja kaikki kaapit on siivottu.

Olen huomisesta eteenpäin matkalla jossakin päin Suomea, ja murtovarkaille tiedoksi että satunnaisesti ja erittäin ennalta-arvaamattomasti myös Helsingissä, joten turha tulla tänne kolistelemaan. Eikä täällä sitä paitsi ole mitään arvokasta, koska otan KAIKEN mukaan. Tällä hetkellä siis meneillään lievästi haasteellinen pakkausoperaatio - kun ensimmäiseen lomaviikonloppuun mahtuu kattotalkoot, mökkeilyolosuhteita vastaava majoitus, hautajaiset ja rock-festivaali, on logistisesti hitusen hankalaa selvitä kevyin kantamuksin. "Ota vaan ne kahdeksannet kengät, kyllä ne autoon mahtuu", totesi Panu äsken lohduttavasti.

Sillä aikaa kun piti tänään pakata, me olimme Pihlajasaaressa potemassa maailmantuskaa rantakallioilla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - hyvästi hetkeksi, kesästadi, ollos tervehditty, kehittyvien maakuntien korruptio-Suomi!



---------

Tänään soi televisiossa juuri nyt pyörivän Rosso-elokuvan ikimuistoinen L'Italiano/Olen suomalainen. Hyvin nuorten ja hyvin hoikkien Martti Syrjän ja Kari Väänäsen legendaarinen yhteislaulu.

Oon kolkytkaks ja finito

Tehosekoittimen Pillitä, Elli, pillitä -kappaleessa lauletaan näin:

Mä olen kakskytkaks ja finito
Jos tahdot jeesaa mua
Unohda mut
Ota kuppi kahvia
Tai jos tahdot, jotain vahvempaa

Siis levyllä. Viime lauantaina Tammerfestin keikalla Tehosekoittimen aina, yhä ja edelleen iki-ihana Otto Grundström tosin jostain syystä tuntui luikauttavan että "mä olen kolkytkaks"...

Ja niinhän Otto onkin.

Olen nähnyt tänä kesänä jo kaksi kuolleen ja kuopatun yhtyeen areenoillepaluukeikkaa. Tehiksen comebackin katsoin verhoutuneena uskollisimpaan kesäasusteeseeni, Faith No Moren keikkapaitaan. Ja aivan kuten FNM, ei Tehosekoitinkaan tuottanut pettymystä. Olen luultavasti niin vanha, että nostalgia ajaa yhä useammin tuoreuden ja freesiyden ohi, tai sitten molemmat yhtyeet vain soittivat reippaat ja myötähäpeää aiheuttamattomat hittisetit sellaisella otteella, että yleisö viihtyi.

Eppujen keikalle en silti menisi. Enkä Dingon.

Tampereen musiikillisen annin täydensi Pakkahuoneella yön pimeinä tunteina soittanut suuri rakkauteni, CMX. Olin FNM:n Kaisaniemen lämppärikeikan jälkeen sitä mieltä, että CMX:n voisi säilöä naftaliiniin kymmeneksi vuodeksi, sen verran lössähtäneen keski-ikäiseltä ja ponnettomalta meno maistui. Vaan nyttenpä räjähti taas tajunta ihan entiseen malliin ja olen vakaasti sitä mieltä, ettei CMX:n tarvitsisi ikinä mennä yhtään minnekään. Itse aion sinnitellä ensi sunnuntaina Ilosaarirockin päätösklubille saamaan kolmannen mielipiteen asiasta.

Ja lupaan laulaa senkin keikan playbackina vasempaan korvaasi, rakkaani.

Muu viikonlopun saldo oli perjantain kotonatehty intialainen kanasoossi ja YYA-periaatteella valmistetut naan-leivät. Lauantaina ajomatka Tampereelle, päivällinen hyvässä herraseurassa suussasulavia ruokia ja juomia nauttien sekä edellä mainitut keikat ynnä yleistä häröilyä Tampereen yössä. Sunnuntaina viiden tähden aamiainen, Vapriikin Istuva härkä -näyttely ja sillipitsa sekä kotimatkalla suoritettu irtiotto arjesta Aulangolla. Soodavesi 2 euroa.

Ja kaikkea tätä seurasi maanantai ynnä totaalinen uupumus.

---------

Päivän biisi siis Tehosekoittimen Pillitä, Elli, pillitä. Kyllä humppa huolet karkottaa.

Ajankohtaiskatsauksia

Olen innostunut valokuvia sisältävistä blogijutuista niin, etten saa enää kirjoitetuksi ilman kuvitusta. Ja kuvitus taas vaatisi sen, että yhdistäisi kameran tietokoneeseen piuhalla, koska tietokone on niin ikäkulu, ettei siinä ole kameran muistikortin lukijaa. Ei jaksa yhdistää, ei tule blogijuttuja.

Sillä välin toisaalla: Sankarikalastajat palasivat Norjasta mukanaan yli 150 kiloa kalafilettä. Jos kristillistä tasajakoa toteutetaan, joudun ensi talven aikana urakoimaan kymmenisen kiloa seitä. Mikäpä siinä.

Akateeminen sivistysperheemme elelee nykyisin riemullisen ukulelemusiikin säestämänä. Sankarikalastaja-diplomi-insinööri sai rouvaltaan valmistujaislahjaksi ukulelen, ja ukulele on sen jälkeen soinut. Erityisesti Norjalainen mansikkahillolaulu. Rok.

Blogiäänestys päättyi, ja äänin 15-3 olivat lukijat sitä mieltä, että 2000-luvun emansipoitunut feministinainen pitää oman sukunimensä avioon astuessaan. Lukijat voivat varautua elämänsä yllätykseen, kun Laurakaisasta syyskuussa tuleekin Laura Jii. Luulen, että näin käy. Perustelen sitä perstuntumalla.

Jahka se kamera yhdistyy tietokoneeseen, opetan teitä valmistamaan silakkaongen Ikean puisesta henkarista. Ja kerron, kuinka sitten kävi.

Tänään sataa vettä, ja vesisateessa ei ole kivaa puistojumpata. Suunnitelmia on hyvä tehdä säävarauksella, ja sadepäivän iloksi sopivat mainiosti avoparin thaimaalaiset ensitreffit sekä elokuva Mies hevosena.

Joo, että hyvää se elämä on, taas ja edelleen.

---------

Tänään soi Israel Kamakawiwo'Olen ukuleleversio kappaleesta Somewhere over the rainbow. Nykyinen taloudessa asuva ukulelensoittaja esitteli minulle Israelin muutama vuosi sitten kyyneliin asti liikuttuneena, joten kai sen tällä hetkellä jatkuvalla syötöllä soivan ukulelen hankinnasta voi Israelia kiittää.

Taakse jäänyt jo on aika tuo niin lohduton

Paitsi että naista. Ja ihan vidun pientä skittaa. Ja pikavuoro Helsingistä Ouluun.

Mutta arvelen, että fiilis on silti sama. Muutaman tunnin päästä hyppään Kampissa yöbussiin, ja aamulla olen perillä.



---------

Tänään soi siis Topi Sorsakosken legendaarinen Agents-tulkinta kappaleesta On kesäyö.

Olen matkalla taas läpi nukkuvan maan, on kesäyö
Toisen luokan vaunussa istun yksin valveilla mä läpi yön
Taakse jäänyt jo on aika tuo niin lohduton
Miestä sekä kitaraa tämä juna kuljettaa nyt läpi yön

Kiskot laulavat näin, matka vie kotiin päin
Huomenna mä taas saan nähdä sut uudestaan
Niityt usvaan verhoutuu, taivaalla on täysikuu, on kesäyö

Taakse jäänyt jo on aika tuo niin lohduton
Miestä sekä kitaraa tämä juna kuljettaa nyt läpi yön

Kiskot laulavat näin matka vie kotiin päin
Huomenna mä taas saan nähdä sut uudestaan
Niityt usvaan verhoutuu, taivaalla on täysikuu, on kesäyö

Pahoittelemme pitkittynyttä jonotusaikaa

Suomemme maa. Asiakaspalvelun ja tehokkuusajattelun yhdistämisen onnela.

Lähetin viime viikolla töistä faksin, koska minua oli nimenomaisesti pyydetty niin tekemään. Olen ainut, joka työpaikallamme käyttää faksia. Itse faksi on melko aataminaikuinen ja mittavan kokoinen härveli, jota kollegat tuijottavat yleensä epäuskoisesti "vieläkö tuo muka toimii" -kysymysten sadellessa iloisen faksaajan, eli allekirjoittaneen, niskaan. Kyllä se toimii, kiitos vaan kysymästä. Ja Venäjä toimii myös monin paikoin vielä faksiajassa, vaikka sieltäkin sähköpostia tihenevään tahtiin on ruvennut viime vuosina satelemaan.

Tässä puheena oleva faksi meni Nordean Vöyrin konttoriin. Oma faksini ilmoitti, että lähetys ok ja Nordea Vörå on saanut toimeksiannon.

Vaan Nordea Vöråstapa ei ole kuulunut sen jälkeen inaustakaan, eikä Nordea Vörån maksamaa rahasummaa ole yhteisömme tilillä näkynyt. Tulipa siis mieleen, että otanpa ja soittaa rimpahutan Vöyrin Nordeaan kysyäkseni om allt är klart, tai jotain sinne päin.

Eipä ollutkaan soittaa rimpahuttaminen Vöyriin niin yksinkertainen toimenpide kuin luulin. Käytin ensin postmodernin postindustriaalisen post-puhelinluetteloajan elätin parasta ystävää eli Googlea. Löysin Nordean Vörån numeron, joka ei ollut käytössä. Soitin seuraavaksi Nordean vaihteeseen, koska uskoin sieltä löytyvän avun. Vaihde sanoi, että ei meidän konttoreihin ole enää aikoihin voinut soittaa suoraan, pitää soittaa asiakaspalvelun kautta.

Ja kaikkihan tietävät, mitä pankkien ja vakuutusyhtiöiden ja puhelinoperaattoreiden ja nettiyhteysfirmojen palvelunumeroon soittaminen tarkoittaa. Jos haluat sitä, paina yksi, jos haluat tätä, paina kaksi. Jos haluat palvelua, Viivi ja Wagner -sarjista lainaten, unohda koko juttu.

No, soitin joka tapauksessa. Asiakaspalvelussa oli lässyttävä konenainen, joka pahoitteli joka välissä odotuksen pituutta ja soitti pahoittelujensa lomassa hermojaraastavaa hissimusiikkia.

Odotus kesti vartin. Sitten Nordea Vörå vastasi. Ja unohti minut kymmeneksi minuutiksi luuriin pöydälle. En voinut poistua luurista pöydällä, koska olisin joutunut luultavasti odottamaan toisen vartin asiakaspalvelupuhelimessa. En lopulta saanut asiaani hoidettua, mutta jätin soittopyynnön, koska en aikonut enää soittaa uudestaan asiakaspalvelunumeron kautta Vöyrin kuntaan.

Ja kaiken tämän puhelinsekoilun ansiosta myöhästyin sovitulta lounaalta. Kipitin episodin päätyttyä Fredaa pitkin mielessäni kysymys jos toinenkin:

Kuka on keksinyt tällaisen systeemin? Mitkä ovat sen edut? Itselleni tulee mieleen vain kiistattomia haittoja, kuten se, että maailman yksinkertaisimman asian hoitamiseen meni puoli tuntia ja myöhästyin lounaalta. Jonkun tehokkuusajattelun mukaan edellä kuvattu palveluratkaisu on varmasti ideaali. Ihmisen toiminnan kannalta se on aika katastrofaalisen huono. Tehokkuus vs. ihminen, kumpi voitti.

Seis maailma, tahdon ulos. Tai ainakin kymmenen vuotta ajassa taaksepäin.

---------

Tämän koettelemuksen tiimoilta päähän jyrähti soimaan Ultra Bran Sankaritar. Ja kyllä tämä biisi sopii päivään siinäkin mielessä, että tämä notkea konenainen haluaisi pikkuhiljaa taas nähdä valaita kalastelevan heilansa.

Biznes as usual

NB! Tätä allaolevaa lehtiartikkelia ei voi parhaalla tahdollakaan soveltaa jokaisen Venäjällä vakuutusallalla työskentelevän arkeen. Mutta onpahan aikamoinen yksittäistapaus.

Tapasin jutun päähenkilön taannoin Pietarissa ja mietin, että heppu vaikuttaa jotenkin poikkeuksellisen coolilta ja karskilta. En ihmettele sitä enää: väkisinkin sitä ihmisriepu cooliutuu ja karskiintuu, jos harva se päivä tulee kotiovella katkaistua haulikkoa ja pesäpallomailaa vastaan.

Näin siis Venäjällä. Käännöksen on tehnyt Laurakaisa ja 40 000 ruplaa on 888,88 jevroa.

Kommersant-lehden Pietarin painos nro 115 30.6.2009

Vakuutusrikollinen tekeytyi talonmieheksi
Vakuutusyhtiö Regionin työntekijän murhayritys selvitetty

Venäjän syyttäjänviraston Pietarin osaston työntekijät ovat pidättäneet vakuutusyhtiö Regionin taloudellisesta turvallisuudesta vastaavan johtaja Vladimir Homjakovin murhayrityksen järjestämisestä epäillyt henkilöt. Homjakovia ammuttiin katkaistulla haulikolla kuluvan vuoden huhtikuussa. Tutkijat arvelevat, että Homjakov yritettiin tappaa, koska hän esti vakuutuspetoksia tehtaillutta rikollisjoukkiota saamasta perusteettomia vakuutuskorvauksia Region-yhtiöstä.

Murhayritys Region-yhtiön johtajaa vastaan toteutettiin huhtikuun 15. päivän aamuna, kun johtaja oli matkalla parkkipaikalle Aviakonstruktorov-kadulla. Talonmiehen asuun pukeutunut ja muovikassia kädessään kantanut epäilty käveli johtajaa vastaan ja saavutettuaan hänet ampui suoraan Homjakovia kohti kassiin piilotetulla katkaistulla haulikolla. Haavoittumisestaan huolimatta Vladimir Homjakovin onnistui itse päästä autonsa luo ja kutsua ambulanssi ja miliisi. Keskivaikeasti haavoittunut Homjakov kuljetettiin läheiseen sairaalaan. Lääkärit totesivat, että yksi ammus osui uhria selkään ja toinen haulisuihku pirstoi hänen vasemman olkapäänsä luut. Elintärkeät elimet eivät kuitenkaan vahingoittuneet, ja lääkärit onnistuivat pelastamaan Homjakovin.

Syyttäjänviraston paikallisosastossa nostettiin syyte Venäjän federaation rikoslain 3 luvun 30 pykälän ja 1 luvun 105 pykälän mukaan (”tapon yritys”). Tutkinnassa päämotiivina alettiin pitää uhrin työtehtäviä. Vakuutusyhtiö Regionissa Vladimir Homjakov on vastuussa vakuutusrikollisuuden torjunnasta – pääasiassa kyseessä ovat lavastetut liikenneonnettomuudet ja muut ajoneuvovakuutukseen liittyvät väärinkäytökset. Vakuutusalalla työskentelevät vahvistavat, että Homjakov on taistellut vakuutusrikollisuutta vastaan armotta ja myös kiistatta menestyksekkäästi – hänet on jopa valittu Venäjän autovakuuttajien liiton vakuutusrikollisuuden vastaisen komitean varapuheenjohtajaksi. Vakuutusyhtiö Regionissa tämä entinen järjestysvallan edustaja on onnistunut paljastamaan useita kymmeniä vakuutuspetostapauksia.

Tutkittuaan Homjakovin ratkaisemia petosyrityksiä syyttäjänviraston tutkijat löysivät murhayrityksen järjestämisestä epäillyt henkilöt. Nämä ovat 25-vuotias NEK-yhtiön vahinkotarkastaja Roman Silin sekä useita kertoja rikoksista tuomitut 32-vuotias Argo-yhtiön autonkuljettaja Aleksei Pavlov sekä 36-vuotias työtön Vasili Solovjev. Tutkintapöytäkirjoista käy ilmi, että Silin sai käskyn murhata Homjakov ”tuntemattomalta henkilöltä”, vakuutuspetosliigan johtajalta. Syytekirjelmässä sanotaan, että Homjakovin murhasta olisi maksettu yli 40 000 ruplan palkkio. Silin lupasi Pavloville pienen osan palkkiosummasta, jos tämä etsisi henkilön, joka suorittaisi murhan ja Pavlov puolestaan houkutteli Solovjevin mukaan ja antoi tälle Silinin hankkimat katkaistun haulikon ja talonmiehen asun. Juuri Solovjev yritti tutkintapöytäkirjan mukaan ampua Vladimir Homjakovin talonmiehen vaatteisiin pukeutuneena. Kaikki kolme pidätettiin 23. kesäkuuta ja tällä hetkellä he odottavat tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiä ja rangaistusta. Lisäksi tutkijat jatkavat työtään murhan tilaajan selvittämiseksi.

Jo tammikuussa 2009 Vladimir Homjakovin kimppuun hyökättiin kotinsa lähistöllä. Tuntemattomiksi jääneet hyökkääjät pahoinpitelivät Homjakovin pesäpallomailoilla. Tutkijat selvittävät nyt, onko murhayrityksestä epäillyillä kytköksiä myös tähän rikokseen.

---------

Tänään soi Tsaarin hymni. Jumala, jos satut olemaan olemassa, varjele myös Vladimiria.