tiistai 13. tammikuuta 2009

Kun sen oikein oivaltaa

Onhan se ihanaa, elämä. Välillä riittää vähempikin oivallus ymmärtämään, kuinka ihanaa.

Olen tänään suorittanut kahtena iltapäivän tuntina kaksi (2) työhön liittyvää tenttiä, joihin lukeminen jäi asuntomarkkinatilanteen vuoksi melko minimiin. Olen siitä huolimatta melko varma, että tentit heilahtivat läpi. Kiitokset tentin laatijoille, jotka älysivät kysyä oikeita asioita. Alustava päänsärkykin meni ohi eikä uhkaavasta silmän yläpuolella tuntumisestaan huolimatta kääntynyt migreenin puolelle.

Olin tänään soittamassa viulua pitkästä aikaa. En voi kyllin kiittää itseäni siitä, että päätin aloittaa viulunsoiton uudelleen. En voi myöskään kyllin kiittää viulunsoiton opettajaani. Kiitän myös mursuviulua, ohutta rjabinaa, äitiä ja naapureita. Lopuksi klassinen kruunun keikahtaminen ja kyynel. Helmikuussa menen huuliharppukurssille ja sen jälkeen luultavasti kiitän sitäkin.

Meidän Aksu oli käynyt tänään tutustumassa elämänsä ensimmäiseen päivähoitopaikkaan. Päivähoitopaikan päivähoitotätistä ei ollut mitään pahaa sanottavaa, ainut pikku miinus oli gerbiili, ja gerbiilit taas ovat noin 10-12 senttimetriä pitkiä plus häntä, joten kovinkaan isosta miinuksesta ei ole kyse. Aksun kuulumisista kiinnostuneille kerrottakoon myös, että hänellä on kaksi sanaa, joista muodostuu kokonainen lause. Se kuuluu jotakuinkin näin: "Äittä, ptule!" Äittä tarkoittaa kustannustehokkaasti tilanteesta riippuen joko äitiä tai isää, mutta ei muita henkilöitä. Ptule taas on kieltä suussa pyöräyttämällä aikaansaatu versio tulla-verbin imperatiivimuodosta. Lauseen lisäksi Aleksanteri on oppinut juomaan lasista siitä itse kahdella tai hurjimpina hetkinä vain yhdellä kädellä kiinni pitäen. Lasin reunalta hän on osannut juoda vauvasta asti.

Nämä kaikki asiat kertovat kiistatonta tarinaa elämän ihanuudesta. Yksi ihanuus oli tänään kuitenkin ylitse muiden. Se on nimeltään Kasarmikadulla Kirurgisen sairaalan vastapäätä sijaitsevassa 1800-luvulla rakennetussa talossa oleva 28 neliömetrin kokoinen vuokrayksiö. Painotan sanaa vuokra. Ihanuuteen liittyy jokapaikkaankävely, Kaivarin kesäiset puistojumpat, sunnuntain Succès-aamiaiset, matkakorttiin ladattu arvo ja taksijonojen ignorointi, Kasarmitorin S-market ja ylikuumenevien aivojen tuuletus meren rannalla.

Hyvät lukijat, 99% varmuudella esittelin teille juuri tulevan kotini. Elämän ihanuus ja prosentit ovat selvästi tänään puolellani.

---------

Tänään soi Nick Cave and the Bad Seeds ja Wonderful Life. Koska heräsin aamulla australialaisesta eucalyptusmetsästä lähetettyyn tekstiviestiin.

Ei kommentteja: