Tämän aamun paras puhelu: "Mä lyön sua jos alat nyt tehdä jotain hätiköityjä asuntopäätöksiä, kun sä oot semmonen vähän hötkyilijä!"
Ja "Mä tuun sun kanssa kattomaan niitä Munkkisaaren kämppiä ja sit mennään Viivikonnalle. Okei? Nähdään viideltä Bulevardilla."
Näin minulle lausui arvoisa vuokraemäntäni, Anni Ammattilapsi, ja nyt istun täällä kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen että hän muuttaisi takaisin Helsinkiin. Siihen on monia syitä, joista päällimmäisinä mielessäni ovat:
Syy yksi, joka ilmenee repliikistä kaksi: Anni "Super" Ammattilapsen läsnäolo piristää paatuneimmankin vanhanpiian villasukka-arjen spontaaneja, hauskoja sattumuksia viliseväksi superlatiivielämäksi. "Anni hei, hypätäänkö kaivoon?" "Joo! Nyt vai heti?" Tällaisia ihmisiä maailma(ni) tarvitsee.
Syy kaksi, joka ilmenee repliikistä yksi: Vuokraemännän kotiutuminen takaisin Helsinkiin toisi kaivatun ryhtiliikkeen Omistusasuminen On Iloinen Asia -projektiini. Jos voisin jäädä ainaiseksi vuokralaiseksi, vässyköisin projektin luultavasti ennen pitkää (eli noin huomisen paikkeilla) unholaan kaivautumalla Scarlett O'Haran minulle valmiiksi kaivamaan "I'll think about it tomorrow" -bunkkeriin.
Olen käynyt katsomassa jo toista asuntoa. Se oli Vallilassa ja tee se itse -miehen remontoima. Raahatessani Lontooseen muuttavan ystävän maallisesta omaisuudesta irrottamaani laikullista kirpputoripeiliä vuosisadan lumisateessa kohti keskustaa jouduin toteamaan, että Vallila sijaitsee kiistatta liian kaukana. Totesin myös, että katselen mieluummin omin pikku kätösin vinksottamaan asennettuja keittiön kaappeja kuin jonkun muun kätten töitä. Jos remontoidaan, remontoidaan itse ja kärsitään seuraukset, tai annetaan urakka ammattilaiselle. Muiden remontointiseurauksista ei tarvitse kärsiä.
Olen myös saanut "apua, taivas putoaa niskaani JUST NYT" -viesteillä sukuni aktivoitua sen sortin hälytystilaan, että äitille soittaessa taustalta kuuluu pikkuveljen huolestunut "Hyviä vai huonoja uutisia?" -kysymys. Uutisaiheet koskivat kiinteistön omistusta ja varainsiirtoverohelpotuksia. Nimimerkki hyperventiloiva veronmaksaja sai ensiavun tädin mieheltä ja lopulliset terveen paperit verohallinnon levveätä Kaenuun murrettä veäntävältä virkailijalta.
Mikkelin Oraakkeli, kaikkien alojen guru ja nestemäisten munien kruunaamaton kuningatar, on projektini myötä laajentanut toimialaansa myös kiinteistönvälityksen puolelle. Ensin tuli täydellinen laskelma asuntolaina-asioista ynnä omistusasumisen kannattavuusvertailu vuokra-asumiseen suhteutettuna. Eilisiltana saimme listalla yhteisen Kallio-herätyksen ja sähköpostiin singahteli Tikkurilan haarakonttorin suosiollisella avustuksella edustava valikoima pikkuyksiöitä Pitkänsillan tuolta puolen. "Pannaan tästä pieni, halpa ja ihana."
Pannaan, oi!
Olen siis onnistunut sitouttamaan asuntoprojektiini alle viikossa suunnilleen kaiken minua ympäröivän maailmankaikkeuden. Kiitän asianosaisia jo tässä vaiheessa antaumuksellisesta osallistumisesta ja päätän lähetykseni kiinteistönvälittäjäksi muuttuneen Mikkelin Oraakkelin kiistatonta kiinteistönvälittäjyysasennetta osoittavaan repliikkiin:
"Tässä olivatkin tarjouksemme tältä päivältä. palaamme mielellämme asiaan jos teillä on mitään lisäkysymyksiä. Erityisenä plussana palvelustamme voi sanoa sen, että linkit on nyt ripoteltu 20 eri viestiin, joten niitä tulee olemaan saakelin vaikea löytää tarvittaessa."
---------
Tänään soi uuden Nyt-liitteen sympaattisen Samuli Putro -haastattelun innoittamana Zen Cafén Vuokralainen. Ja nurkan takana väijyvät velallisen musertavat huolet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti