Ihan hyvä vuosi

Vuosi lähenee loppuaan. Siksi sitä on hyvä alkaa vedellä yhteen:

IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Olen. Ja monta kaveria. Ja sukulaisiakin!

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Kyllä, kyllä ja kyllä.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Olen.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Ääni, joka sanoi päässäni "Jumalauta, tuossahan se on!" eräänä helmikuisena lauantai-iltana raitiovaunussa Kaisaniemenkadulla.

- Kihloihin- ja naimisiinmeno.

- Kaikki kummilapsi- ja veljenpoikahetket. Erikoismaininta lampaanlahtausviikonlopulle.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- Olen riitauttanut ystävyyksiä pääni sisällä, mutta en muista varsinaisesti riidelleeni. Paitsi entisen ystävän, nykyisen aviomiehen kanssa muutaman kerran pienesti.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä. Tai no. Ehkä kuitenkaan en niin hirveän paljon. Palannut juurilleni kenties.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En. TämänKÄÄN vuoden.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En muista, ehkä tammikuussa. YKSIN elokuvissa käyminen ei muuten ole mikään tavaton teko.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, enkä koskaan aiemminkaan.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Varmaan käly ja lankomies. Ensin mainitun tosin olin tavannut jo ennen tätä vuotta.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Kaverit kyllä.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- Panun läheiset ovat kai nykyään virallisesti minunkin läheisiäni, joten kyllä.

Missä maissa kävit?
- Venäjällä monesti, Virossa kolmesti, Latviassa ja Liettuassa kerran.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2010, joka ei onnistunut vuonna 2009?
- Muuttaa Mikkeliin. Kirjoittaa. Pullan uuniin.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?
- 8.2., 25.4. ja 19.9.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Mielentyyneys, sikäli kun se näillä eväillä on mahdollista.

...ja suurin epäonnistuminen?
- Luulin olevani suunnilleen valmis kirjailija. Huomasin, etten ole mitään. Mutta ei se itse asiassa ole epäonnistuminen, vaan luontainen havainto. Pettymyskin.

Kärsitkö vammoista?
- En kai. Flunssansietokyky olisi saanut olla kovempi.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Kalevala Korun Suomuhauki-sormus.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Nasu-possun, monta kertaa tukalissa tilanteissa! Toki muidenkin ystävien ja läheisten, myös monesti.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Heidän, jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin asioita, joista eivät ole koskaan nähneet kuin kajastuksen veden pinnalla. Se on väärinpäin, kuin peilikuva. Mutta eiväthän ne sitä tiedä.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Jotenkin tuntuu, että suurin osa rahoistani jää nykyään säästöön. Mikä on omituista, perheemme tulopoliittisen kokonaisratkaisun huomioon ottaen.

Mistä innostuit eniten?
- Parisuhteen arjesta. Hyvästä sellaisesta. Teatterista enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Vuoden 2009 ihmiset:
- Panu. Kaikki muutkin läheiset ja rakkaat, mutta tänä vuonna eniten Panu.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Ihan älyttömän paljon onnellisempi. Vaikka onnellisuus on sana, jota jotenkin vierastan. Tyytyväisempi, rauhallisempi, enemmän kotonani.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi, sekä henkisesti että aineellisesti.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Edistäväni kirjallisia pyrkimyksiäni.

...entä vähemmän?
- Velttoilua ja turhien murehdintaa. Toki sitä vähemmän, mutta vähänkin on liikaa. Velttoilu on eri asia kuin laiskottelu, jota ei voi tehdä liikaa.

Miten aiot viettää joulun?
- Luultavasti vuolaasti kyynelehtien. Joulu ja pieni Aleksanteri saavat ilostaitkemishanan aukeamaan jo pelkän ajatuksen tasolla. "Avaat kaksi pakettia ja katsot muita aikuisia - elämä on juhla."

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Kas kun se on ikään kuin tämän homman idea. Että noin ei voi tehdä, koskaan. Ei sitä silloin kannata edes haluta.

Rakastuitko vuonna 2009?
- Kyllä! Ihan itsellekin ihmetykseksi.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei ollut.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Karjalan kunnailla. Muita en sitten seurannutkaan.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaa tällä hetkellä ketään, enkä muista viime vuonnakaan vihanneeni. Jos ällöän jotakuta, menen pois sen luota. Toimii.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Kertoo ehkä eniten se, etten muista.

...entä musiikillinen löytö?
- Samuli Putron soololevy ja soolokeikat. Hyvänä kakkosena Nightwishin versio Jaakko Tepon Hilma ja Onni -kappaleesta.

Mitä halusit ja sait?
- Rakkautta.

Mitä halusit, muttet saanut?
- Kustannussopimusta. (Miten voi haluta kustannussopimusta jos ei kirjoita mitään kustannettavaa? Nimesi on epäjohdonmukainen, oi nainen.)

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Muistan vaikuttuneeni siitä ranskalaisesta naistaiteilijasta kertovasta elokuvasta loppuvuodesta. Emir Kusturican Underground oli toinen kova kokemus.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Ajoin 380 kilometriä autolla, pidin kahden tunnin koulutuksen ja leikin illalla Aksun kanssa.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yhtä varsinaisesti, poskipusuja ei lasketa.

Oletko joutunut tappeluun?
- En joudu tappeluun.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Mietin pitkään ja hartaasti. En keksinyt. Joko olen lainkuuliainen tai läpeensä paatunut.

Oletko juonut "perseitä"?
- En.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- Katuminen on hukkaanheitettyä energiaa, mutta joskus välttämätöntä. Kauan jälkeenpäin katuminen on ainoastaan typerää.

---------

Tänään ei voi soida kukaan muu kuin Samuli Putro. Eilen tuolla, tänään tässä, huomenna muualla, ehkä poissa kokonaan. Mutta elämä, niin kauan kuin se kestää, on juhla.

Menekinedistämistä

Tässä menovinkki kaikille heille, jotka viettävät ensi viikonlopun Helsingissä:

JOULUJARMARKA 11.-12.12.
VENÄLÄISET JOULUMARKKINAT

Pietarilaiset käsityön taitajat tuovat Helsinkiin uudenlaiset joulumarkkinat!

Koruja,vaatteita, sisustustuotteita… perinteisiä malleja ja nuorten suunnittelijoiden ideoita

Suussa sulavia venäläisiä piirakoita ja muita herkkuja - nauti kahvilassamme tai osta kotiin!

Perjantaina borsh-keittoa, lauantaina vastapaistettuja blinejä


Ohjelmassa:

Työpajoja: maalaa ikioma matrioskasi tai tee trendikäs koru
Musiikkia moneen makuun
Nukketeatteria
Perjantaina 18.30 Klezmerkonsertti, Amici musici

Katso koko ohjelma: www.venajaseura.com



Perjantaina 11.12. 13 – 20
Lauantaina 12.12. 11 – 18

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1

Tule tekemään joulun parhaat ostokset ja kokemaan mukava tunnelma!

---------

Tänään soi Mumii Troll ja Peterburg City. Tai siis Мумий Тролль ja Петербург-City. Koska minä edistän menekkiäni ensi viikonloppuna siellä.

Litosfääreissä

Olen tänään aprikoinut mannerlaattojen liikkeitä.

Sitä, kuinka evoluution etenemisnopeus on hidas, ja vielä sitäkin hitaampi, jos sattuu itse olemaan surullisenkuuluisan lyhytpinnainen.

Autonominen oman tunnetilan itsearviointi pika-analyysinä johti siihen, että päädyin toivottamaan noin junavaunullisen ihmisiä tervemenneiksi Timbuktuun. Toivottavasti sinne pääsee junalla. Toivottavasti matka kestää riittävän kauan. Jäin asemalle vilkuttamaan, sillä tavalla kohteliaisuussyistä, vähäksi aikaa vain, että timbuktulaisten vaunu ehti vieriä ohitseni. Sitten nyökkäsin vieressä seisoskeleville tyytyväisenä ja vedin henkeä.

Sen jälkeen laadin uudet säännöt. En naulannut niitä oveen enkä laatinut lehdistötiedotetta. Rutistin ne nyrkkiin ja työnsin taskuun, syvälle taskun pohjalle. Joskus riittää, kun itse tietää miten pelataan. Vaikka pelaajia olisi useampi.

Totesin, että mannerlaatat liikkuvat. Johdonmukaisesti yhteen ja samaan suuntaan. Hitaasti, töksähdellen. Mutta ne liikkuvat. Nähdäkseni suunta on jopa oikea.

Ehkä tästä tulee vielä tarpeeksi hyvä elämä.

---------

Tänään soi Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura. Ne ei tahdo mua, enkä tiedä tahtovatko sitäkään.

Helsinki +-0

Tähän aikaan vuodesta kenen tahansa ihmisen kanssa käydyt mitkä tahansa keskustelut kääntyvät aina siihen, että a) on pimeää, b) pimeys väsyttää, c) tulisipa lunta, d) joulukin tulee vaikka siitä ei olisi niin väliksi.

Minulla on ongelmaan ratkaisu: Olen todennut joitakin vuosia sitten, että Helsinkiin ei tule koskaan lunta ennen tammikuuta. Sitä ei vain tapahdu. Joskus, kuten tänä aamuna, saattaa paikka paikoin esiintyä millinohut laikku jotain valkeaa, mutta sellaista lapsuuden joulu -maisemaa täällä ei ole, ei tule, ei muisteta. Johtuneeko meren läheisyydestä, ilmastonmuutoksesta (joka on kuulemma peruttu) vai tähtien asennosta - en tiedä, mutta lunta ei Helsinkiin ennen tammikuuta saada.

Näin ollen olen myös todennut, että pimeydestä ja lumettomuudesta valittaminen on yhtä tuloksellista kuin urputtaisi maailmankaikkeudelle painovoiman olemassaolosta. Painovoima on fakta, jonka kanssa on elettävä, vaikka miten tekisi mieli lennellä metrin korkeudella ilmassa. Helsingissä on marras-joulukuussa melkein koko ajan pimeää ja mustaa. Vaikka miten tekisi mieli paistatella päivää auringossa tai hiihdellä hankia hiljakseen.

Pimeys ja mustuus saavat ihmiset paitsi keskustelemaan tauotta pimeydestä, mustuudesta ja väsymyksen eri asteista, myös kokeilemaan toisinaan epätoivoisiltakin vaikuttavia keinoja näiden epäkohtien torjumiseksi. Useampikin taho on ollut sitä mieltä, että törkykalliiseen kirkasvalolamppuun sijoittaminen ratkaisee ongelman. (Kyllä kai, jos on aikaa istua puoli päivää naama kiinni siinä hehkuttimessa. Itselleni tulee migreeni pelkästä vilkaisusta.) Eräs toveri oli ryhtynyt syömään goji-marjoja ja odotteli toiveikkaana superruoan supervaikutuksia, kunnes totesi syöneensä kalliita, pahanmakuisia marjoja täysin tuloksetta. Jotkut joogaavat, toiset syövät Fazerin Sinistä kuin leipää, eräät pakenevat etelän aurinkoon. Ja kaikki valittavat, tasapuolisesti, riippumatta siitä, edustavatko kirkasvalolamppu- vai Fazerin Sininen -leiriä.

Minä luen Tove Janssonin Taikatalvea, olen kaikessa rauhassa vähän blues, syön hyvin ja torkahtelen. Poltan kynttilöitä. Pyrin ulkoilemaan joka päivä edes vähän, ja nappaamaan ne valonsäteet, joita kalpea keskipäivän sarastus tarjoilee. Olen väsynyt, käpertynyt pimeään, talvihorroksen vaipunut, ja päättänyt antaa itseni olla sellainen. En usko, että ihmisen on näillä leveysasteilla tarkoitettu tekevän juuri muuta tähän aikaan vuodesta.

Yritän kyllä osallistua empaattisesti pimeys-, mustuus-, ja jouluntulovalituskeskusteluihin mutta ne yritykset ovat jääneet melko ponnettomiksi siitä lähtien kun keksin tuon fakta-asian. Ei pimeyttä vastaan voi taistella, pimeyteen voi ainoastaan sukeltaa. Kyllä se ajastaan taas valoksi vaihtuu.

Hesari on kiteyttänyt tämän kaiken tämän aamun säätiedotuksessaan. Siinä lukee Helsinki +-0, eikä se taida muuksi siitä muuttua. Jos muuttuu, hyvä niin. Se antaa aiheen olla pimeyden keskellä iloisesti yllättynyt.

---------

Tänään soi Scandinavian Music Groupin Kaupunki allapäin. Kun sille antaa luvan olla sellainen, se ei saata sitä niin ollakaan.

Päivän levyvihje

Avioliiton (tai ainakin minun avioliittoni, en tiedä onko tämä universaali tilanne) ehdottomia etuja ovat puolisolta saadut musiikkivinkit.

Jos tarkkaan otetaan, niitä kyllä tuli tasaiseen tahtiin jo ennen avioliittoa ja sitä edeltävää parisuhdettakin, mutta lasketaan tämä nyt silti nykyisen olosuhteen vallitessa avioliiton plus-puoliksi.

Mikään ei siis ole suloisempaa kuin tehdä töitä kuunnellen Jaakko Teppo -tribuuttilevyä. Kokeilkaa vaikka. Nightwishin ja Pekka Kuusiston versioima Hilma ja Onni on ylivoimaisesti mahtavin tulkinta mistään biisistä ikinä. Värisevällä hevi-urosäänellä jollotettu "hajanaisten kenkies lotina-a-a-a-aaa" iskee tajuntaan paremmin kuin tömäkämpikin voimasointu.

Mikä tunne, mikä intensiteetti!

---------

Tänään levylautasella siis Pörsänmäen sanomat - Tribuutti Jaakko Tepolle. Ja komea tribuutti onkin!

EDIT: Tässä vielä Youtube-versio kaiken kansan iloksi. Tätä ei voi kuunnella ilman ylitse hyökyvää tunnekuohua.