Tarjolla tänään klassinen pulma

Kävin aamulla hammaslääkärissä. Illalla sähköpostikeskustelin elämästä ja yritin määritellä keskiluokkaisuutta.

Jossain siinä välissä oli aamun ensimmäinen valoisa hetki Aleksanterinkadulla. Kävelin Krunikasta kohti työpaikkaa ja kliseiset lumihiutaleet leijuivat taivaalta ja laskeutuivat harmaalle takilleni. Huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni, että sen yhden optikkoliikkeen talon seinässä lukee Domus Litonii. Mietin, miksi. Sitten mietin, yhtä kliseisesti kuin ne lumihiutaleet, että rakastan tätä kaupunkia. Mutta valikoivasti. Pelkkää kantakaupunkia. Muualla Helsinki ei tunnu Helsingiltä vaan kunhanonjokumikätahansa-paikalta. Seuraavaksi mietin, kuinka onnellinen olen siitä, että olen juuri nyt Helsingin kantakaupungissa, on aamun ensimmäinen valoisa hetki Aleksanterinkadulla ja lumihiutaleet laskeutuvat harmaalle takilleni.

Kariesta, sanoi hammaslääkäri ja ilmoitti paikkaavansa samantien. Haluatko puudutuksen, hän kysyi. Minä vastasin, ettei tarvitse.

Elämässä on kyse siitä, että se tuntuu.

---------

Tänään soi Ismo Alangon Päästänkö irti. Valinnoista muodostuu tie ja jos ei pidä mielessä määränpäätä, voi valita viallisen reitin.