Miten erottaa fiksun miehen tyhmästä miehestä? Fiksu mies ymmärtää saaneensa pakit.
Sama pätee toki naisiinkin.
Olen tänä iltana kuunnellut useaan kertaan kaikki ulottuvillani olevat Samuli Putron alkavan soolouran julkaistut biisit ja demot. Olen aika sanaton.
Zen Cafélla on ollut kymmenkunta vuotta merkittävä sija elämässäni. "Se ihan ookoo Suvin lempibändi" kiri melkein CMX:n rinnalle siinä vaiheessa kun tyttö jo tiesi, että aika todellakin liikkuu laahustaen pitkin Pohjanmaata. Viikissä kuuntelin Vuokralaista ja mietin, että olen ollut vaikka mitä mutta nyt vain auto parkissa. Pietarinkadulla pistin avaimen lukkoon. Tornikamarissa järjestetyissä Stop-iltamissa norsu muutti posliinikauppaan enkä oikein vieläkään ole saanut ohjailtua sitä takaisin ulos. CMX on aina ollut minun bändini, omaa sisäistä maailmaani sanoiksi ja säveliksi pukeva. Zen Café on kertonut, miltä minusta tuntuu suhteessa muihin. Jos joskus unohtaisin tämän, voisin katsoa miltä näytin joko Sirkuksessa-DVD:llä tai Teeman Kosketuksessa-keikalla ja muistaa.
Jarkko Martikainen kertoo Samuli Putron kotisivuilla soololevyn tuotantoprosessista muun muassa näin:
Kunhan pari täyttä vuodenaikaa ja niiden aikana tehty sisällöllinen ja sovituksellinen työ vierisi eteenpäin, saisimme äänittää lauluja, joita ainakin muutama ihminen tarvitsisi kipeästi, joskaan kukaan heistä ei vielä voisi tietää, kuinka kipeästi he olisivat juuri tiettyä laulua elämänsä soundtrackiksi kaivanneet.
Osaisinpa minäkin. Onneksi on Samuli, joka osaa.
---------
Kaikesta tänään kuulemastani valitsen sen, mikä ensinnä sai itkemään. Samuli Putro ja Elämä on juhla. Minusta tuntuu, että tämä on klassikko. Ainakin minun elämäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti