Tulin juuri jumpasta. Pitäisi mennä suihkuun. En jaksa. Mutustan ruispalaa, luen Hesaria ja siristelen silmiäni, joissa hikiset piilolinssit kirvelevät.
Tiskivuori nyyhkyttää unohdettuna keittiössä. Pitäisi viettää laatuaikaa senkin kanssa.
Pöydällä on viulu, soitin sitä tänään. Soihan se. Joen varrella huokailevasta pihlajasta kertovassa venäläisessä kansanlaulussa on vaikea g-cis -vaihto, jota en osaa soittaa. Sormet menevät solmuun ja nimettömän nivel oikenee. Sen ei pitäisi oieta vaan pysyä terhakkaasti koukussa. Tuollaiset kurkotteluäänet ovat muutenkin aloittelevalle viulistille hankalia: pitäisi liikkua vain yhden sormen mutta liikkuu koko käsi, ja kun koko käsi liikkuu, ovat kaikki äänet sen jälkeen väärissä paikoissa eikä auta muu kuin ÄH, siirtää käsi taas äänien kannalta oikeampaan paikkaan, ja aloittaa alusta.
Muuttoja on ilmassa. Sain tänään töissä tietää, että saan ensi maanantaina uuden työhuoneen, joka minun piti saada jo elokuussa. Hyvä että sentään nyt. Kävin huoneessa fiilistelemässä tänään. Se on tyhjä, iso ja rauhallinen. Ei ole enää ensi viikolla, kun minä ja alati soiva puhelimeni siirrymme sinne. Oven saa kiinni jos kaipaa työrauhaa, mutta puhelimelta ei pääse pakoon.
Puhuin juuri pikkuveljen kanssa pitkään. Huomenna aion ostaa huuliharpun.
---------
Tänään soi Samuli Putro ja täältä löytyvä mainio demobiisi nimeltä Mitäpä jos. Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Siinä kysymys, jonka jokainen voisi kysyä itseltään vaikkapa kerran päivässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti