Sillähän saa vaikka mitä.
Saa talitintin, joka karjuu ikkunan takana aamukuudelta kuin olisi maaliskuu. Saa märän ja mustan helsinkiläisaamun, Ruskeasuon tietyömaan monimutkaiset jalankulkujärjestelyt ja myöhässä olevan bussin numero 23. Hymähdyksen Pasilan sillalla, muiston yhdestä huhtikuun illasta ja junasta joka jätti, "kaksi eroon joutunutta planeettaa niin kauas mutta".
Niin, mutta.
Saa sillä pitkästä, pitkästä aikaa yleisen tenttikokemuksenkin, istukaa sitten joka toiselle paikalle älkääkä avatko kuoria ennnen kuin lupa on annettu. Saa väsymyksestä tai sitten vain kylmästä hytisevän ratikanodotuksen ja ajatukset tulevasta kalliolaisuudesta, kiperät työhuoneneuvottelut ja puhelimen joka soi ja soi ja soi eikä lakkaa soimasta. Hyvähän se on, että soi. Antaa soittaa.
Vielä sillä saa vartin myöhässä olevan, kop-kop-kopisevan korkokenkätutkimusmatkan Kruununhakaan ja jotain niinkin hienoa ja arvokasta kuin alumniyhdistyksen hallituksen kokouksen kaupan päälle. Saa kanttarellipiirakan teko-ohjeet tätskyltä puhelimeen ja kun vielä hiukan jaksaa pinnistää, saa sen kanttarellipiirakankin.
Kaksi ja puoli tuntia unta riittää vaikka mihin. Mutta nyt se on kyllä saapunut päätepysäkille.
---------
Tänään soi Samuli Putron Elämä on juhla. Jos tällaista tulee helmikuun 11. päivä lisää, Zen Café joutaakin eläkkeelle. Pitkästä aikaa tuli musiikin äärellä itku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jee Samuli! Ootko menossa juhlimaan elämää helmikuun lopussa? Mä oon, perjantaina!
Juu, perjantaina myös! Siellä siis.
Oli kyllä sydämeenkäypä biisi, ja ne kotisivuilta www.putro.fi löytyvät pari demoakin on hyviä.
Lähetä kommentti