keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Ruokalusikallinen maailmantuskaa

Tänään olemme nauttineet:

- Kaksi kokouspullaa. Työpaikan pulla oli sisältä raaka, eduskunnan pulla oli päältä kuiva. Ne olivat varmasti sopineet asiasta etukäteen maailman yin ja yang -tasapainon säilyttämistä edistääkseen.

- Rautaisannoksen viestintätaitoja seminaarissa ynnä nuoren naisen karmeita kokemuksia miesvaltaisessa yritysmaailmassa. Suomalaiset miehet ovat ainakin osittain ihmiskuntaan sopimattomia, pöyristyttävän epäkelpoja sovinistiääliöitä. Eivät toki kaikki, eivät eivät. Mutta osa on. Halloo, sovinistiääliömiehet! Mikä teitä vaivaa?

- Vähän pienemmän annoksen Georgian tilannetta ja annostusta seurannutta maailmantuskaa. Hankalia ovat asiat, eivätkä ainakaan helpommiksi muutu. Oli kuitenkin kiva tavata monta tuttua ihmistä entisestä työelämästä ja todeta, että olen edelleen ainakin keskivertoa kansanedustajaa paremmin kärryillä siitä, missä Kaukasuksella mennään, vaikka seurantani onkin tätä nykyä aika satunnaista.

Seuraavaksi menen nauttimaan hieman voileipää, ja sen jälkeen sulostutan naapureiden iltaa viulunsoitolla. Olen kyllä ehtinyt sulostuttaa jo, monta kertaa, ensimmäisenä aamuseitsemältä.

Osaan tosi hyvin ja oikeaoppisesti pitää jousta kädessä niin, että jousi ei ole kädessä. Mutta jousen lisääminen saa paketin lakoamaan.

---------

Tänään soi kauden ehdoton hittibiisi, Ameriikan rallin A-osa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Millon sie piät (pidät) ekan konsertin?

Timå

Laurakaisa kirjoitti...

Heti kun soitonopettaja suostuu opettamaan sen Ameriikan rallin loputkin osat...

-l-