Katiskoilla

En hirveästi pidä sanasta "verkostoituminen". Siitä tulee mieleen kustannus-hyötyajattelu, kvartaalitalous ja porvariston hillitty charmi, ihan samalla tavalla kuin "urasuunnittelusta" ja lauseesta "me sisustetaan".

Sivumennen sanoen, tiedän yhden miehen joka nauttii sydämensä kyllyydestä sisustamisesta, ja se tuli ulos kaapista jo ala-asteikäisenä. Ne, jotka tuntevat piston sydämessään, voivat liittyä "en pakota vastentahtoista miestä sisustamaan enkä itsekään murehdi ylenmääräisesti sohvien, seinien ja soppakulhojen yhteensopivuutta" -kerhooni. (Paino sanalla vastentahtoinen. Mies SAA sisustaa, jos hän siitä nauttii. Tämän totean gender-tietoisesti, ja häpeän edelleen sitä, että kutsuin gender-ilmapuntariamme joskus 1800-lukulaiseksi.)

Mutta siitä ei pitänyt puhua. Piti puhua tästä päivästä, jota inhokki-verkostoituminen kuvaa sanana paremmin kuin moni muu ja yksikään sellainen, joka juuri nyt tulisi mieleen.

Olen onnistunut tänään käymään varhaisella lounaalla ihmisen kanssa, joka kysyi, tunnenko toista ihmistä, ja vaikka vastasin etten tunne, päädyin silti kumoamaan iltasella Magnersin (Hetskulle terkkuja) tämän samaisen ennalta tuntemattoman hahmon kanssa. Pieni on Helsinki, ja sen Venäjä-piirit vielä pienemmät.

Menin illalla pikkusysterin kanssa katsomaan Aleksandra-elokuvaa , ja törmäsin leffateatteriin juostessani systerin boyfriendiin Espalla. Rakastan tätä kaupunkia, ja törmäilyä ihmisiin. Elokuvayleisön joukossa oli tuttuja enemmänkin, ja päädyimme leffan jälkeen Kaislaan keskustelemaan niistä kahdesta teemasta, joista Suomen pienet Venäjä-piirit tällä viikolla ovat keskustelleet: Eräästä Helsingin Sanomien artikkelista ja ilmiöstä nimeltä "munat ja pokkaa". Pöydän ympärillä oli tuttuja Pietarin ajoilta, saman yliopiston penkkiä kuluttaneita sekä sattumoisin molempiin kategorioihin yhtä aikaa kuuluvia. Ja oli kivaa.

Kotiin päästyäni huomasin, että eräs toveri on linkittänyt blogiinsa muinaisen vappuheilani blogin. Ilman vappuheilaa sinä et juuri nyt luultavasti lukisi tätäkään, koska idea bloginpidosta tuli aikoinaan tältä nimenomaiselta vappuheilalta. Kiitosta vaan. Koomisia yhteensattumia.

Illan päätti sähköpostiviesti G-tyttäreltä, joka on eri sukupolvea kuin pienemmät G-lapsoseni ja osaa siis jo itse kirjoittaa kummitädilleen. Hän on exexexexexex-poikaystävän sisarentytär ja vähän niin kuin vahingossa katosimme vuosiksi aika kauas toistemme elämistä. Olen hyvin, hyvin iloinen siitä, että tämäkin teini-ikäinen kala polskii tänään elämäni katiskassa. Kaikkien muiden isojen ja pienten fisujen joukossa.

Nyt menen raivaamaan lattialle uuden vieraspatjan verran tyhjää tilaa, koska huomenna on Aleksanteri-instituutin maisterikoulun 10-vuotisjuhla. Luvassa lisää verkkojen punontaa sekä yövieras kaukaa Mikkelistä.

---------

Tänään vähän harmittaa, kun viulu ei ole ehtinyt soida yhtään.