Takana vanhojenpiikojen virkistysviikonloppu vailla vertaa.
Yhdessä viikonlopussa ehtii tekemään empiiristä tutkimusta monestakin eri aiheesta, jos liikkeellä on riittävästi asiantuntemusta. Pääasiaissa vertailimme akateemisia juhlaperinteitä. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulu juhli kymmenvuotista taivaltaan ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto täytti 25 vuotta. Ensin mainituissa bileissä olimme kutsuvieraiden joukossa, jälkimmäisissä ensin maksavina asiakkaina ja myöhemmin kuokkavieraina.
Tässä analyysin tulos:
- Akateemiseen juhlaperinteeseen kuuluu elimellisenä osana harmaantunut mies, joka pitää vaikeaselkoisia puheita mielialaa kohottavan innostuksen vallassa.
- Kansanmuusikot juhlivat arkivaatteissa. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus juhlii pukeutuneena mustiin.
- Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen juhlassa vieraili Markscheider Kunst Pietarista. Kansanmuusikot juhlivat omavaraisesti oman laitoksen kasvattien tahdissa. Tasapeli, elävä musiikki oli molemmissa juhlissa loistavaa.
- Maisterikoulun juhlissa kukaan ei tallonut varpaille. Kansanmuusikoiden juhlissa varpaille talloi Reijo Kela, joten ei siitä oikein pahastuakaan voinut.
- Venäjä ja Itä-Eurooppa tarjosivat lämmintä ruokaa posliinisista astioista. Kansanmuusikot tarjoilivat salaatteja ja pikkusuolaista pahvilautasilta. Ilmainen viina loppui kesken molemmista juhlista.
- Siinä vaiheessa kun Venäjän ja Itä-Euroopan maisterikoulun juhlissa alettiin laulaa Internationalea, kansanmuusikot pistivät polskaksi ja sottiisiksi.
Vaan olipa mukavaa molemmissa. Tänään toivuttiin viikonlopun juhlallisuuksista, Mikkelin Oraakkeli myöhästyi junasta mutta pääsi bussilla takaisin kotikonnuilleen sunnuntaikävelemään ja tekemään töitä. Minä puolestani vierailin Hyvinkäällä, viihdytin vauvaa ja kävin täydellisessä syyssäässä metsälenkillä viiden (5) koiran ja yhden vanhan ystävän kanssa.
Olipa sekin mukavaa.
Loppuun on vielä lisättävä yksi klausuuli: Blogiani saa kommentoida. Suorastaan pitää. Varsinkin jos on täti, jonka nimi alkaa P:llä!
---------
Tänään soi Kouon Frouvan Aina sateella me kohdataan. Ja voin vain hyvästiksi vilkuttaa. Kiitokset lemmenpelimanneille mainiosta keikasta ja taksin takapenkiltä ojennetusta levystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mietin ihan tuota samaa eilen, kun löysin sun blogin uudelleen, että pitäisi kommentoida... Viikonloppusi kuulostaa ihanan kulttuuriselta. Meidän viikonloppu sujui osittain samoissa merkeissä eli vauvan viihdytyksessä (suloinen kummityttö) sekä metsälenkkeilyssä ihanassa säässä. Pitäiskö meidän yrittää järjestää jonkinmoinen tapaaminen?? Mökkeiletkö vielä syksyllä?? Mukavaa viikkoa!
Juu, oli kyllä kiitettävästi kulttuuripainotteista wiikendinä! Tosin aikamoinen uupumus oli tänään vallalla...ei vanha enää jaksa.
Olis kyllä kiva nähdä, yritetään järjestää!
Hetsku kommentoi että kiitos terkuista ja Magners-kippis! Pitäisi myös päivittää omaa blogia. Mistä aika. Ehkä vähennän kolmen tunnin skype-sessioita kahteen ja puoleen?
Joskus vaan on niin, että kolmen tunnin skype-sessiot ovat tärkeysjärjestyksessä ennen blogipäivittelyjä. Lukijakunta ymmärtänee yskän.
Lähetä kommentti