Suunnittelimme eilen Mikkelin Oraakkelin kanssa hiihtolomamatkaa Lappiin. (On hyvä aloittaa hyvissä ajoin.) Koska olen varma siitä, että suunnitelmamme viihdyttää myös bloginlukijoita, liitän sen Oraakkelin luvalla tähän, teksti kun on hänen näppäimistöstään lähtöisin:
"Oih, me voitaisiin olla kuin tyttökirjojen sankarittaret, kaksi aneemista ja keuhkotautista neitoa, joille määrätään kuuri raikkaassa vuoristoilmassa ja joille laitetaan sinne sukulaiset esiliinoiksi. Tiukka päiväohjelma, terveellistä ruokaa ja reippailua. Mutta illalla neitokaiset supattelevat romanttisista haaveistaan ja kun sukulaiset ovat panneet hampaat lasiin ja yömyssyt päähän, neidot karkaavat tanssimaan lumimiesten kanssa, AAAAAHHH!! Pitää kaivaa matka-arkku ja hatturasia hollille."
Houkutteleva hiihtolomakuvaus tosin hieman kärsi tämän viestin jälkikirjoituksena olleesta "Mulla ei ole suksia!" -huudahduksesta. Oraakkeli palasi myös reaalitodellisuuteen muistelemalla itse olevansa poikkeuksetta se, jonka hampaat seurassa kuin seurassa kolahtavat ensimmäisenä lasiin.
Myöhemmin kävi sentään ilmi, että sukset kuitenkin ovat, mutta niissä on jotain vikaa, koska ne eivät kulje eteenpäin. Epäempaattinen matkatoveri sai hysteerisen naurukohtauksen, jota Oraakkeli kommentoi näin, ja syystä kommentoikin:
"Mikä minua kohdanneista onnettomuuksista sinua erityisesti naurattaa? Iltaunisuus vai huonot sukset?"
Elämä on vastoinkäymisiä täynnä. Varsinkin jos on Oraakkeli, joka on edellisssä elämässään ollut ahven, ja joka siksi ohjautuu edelleen tahdonvastaisesti invaluiskaan kuin katiskaan.
---------
Tänään soi Scandinavian Music Groupin Vieläkö soitan banjoa. Se soi kovaa, ja siihen laitetaan lisää volymea varsinkin siinä kohdassa, missä lauletaan että "Sen nimi on liian paljon ja liian myöhään."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti