Rikoin eilen pianon.
Sen kansi, joka on digidigipianossa harmaa pleksi, on muutosta asti resonoinut ärsyttävästi musisoidessa noin keski-C:stä noin oktaavi ylöspäin. Ärsyttävää.
Soitin iltani iloksi resonoivaa pianoani. Särinä raivostutti. Tungin pianon ja kannen väliin ensin nenäliinan. (Käytetyn.) Ei auttanut. Otin nenäliinan pois. Tungin pleksin ja siinä kiinni olevan listan väliin taitetun kirjekuoren palasen. Ei auttanut. Tungin sormet kannen alle ja kitkuttelin sitä edestakaisin. Ei auttanut. Tungin sormet kannen alle ja nykäisin. Reippaahkosti. Ei nyt varsinaisesti auttanut sekään: kansi alkoi repsottaa ja vinksottaa. Repsottava ja vinksottava kansi sai aikaan sen, että piano resonoi korviasärkevästi pelkästä päin katsomisesta.
Greit.
Olin juuri heittäytymäisilläni pitkäkseni lattialle karjumaan itkunsekaisesti että "TÄHÄN HUUSHOLLIIN TARVITAAN MIES!", kun sain vartin tuloksettoman ähräyksen ja kiroilun jälkeen rysäytettyä kannen takaisin paikoilleen. Resonanssi oli toki ennallaan ja sormet kärsivät lieviä vaurioita, mutta alkutilannetta seuranneeseen välitilanteeseen verrattuna lopputilanne oli kirkkaasti plussan puolella.
Digidigitelkkarista katoavat tosin edelleen kanavat, kun televisiosta sammuttaa stand by -virran.
---------
Tänään soi PMMP:n Joutsenet. Kun se viimeinenkin juna taisi mennä jo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti