Kuten jo monesti todettua, pidän paljon junalla matkustamisesta. Mutta en pidä VR:stä. En ymmärrä, mikseivät junat koskaan kulje aikataulujen mukaan ja miksi jopa nykyinen kasvihuoneilmiötalvi-ilmiö yllättää Suomen rautatieverkoston joka talvi.
Nyt kuitenkin suitsutusta Valtion Rautateiden suuntaan: Pendelöin tänään lapsuusmaisemiin. Kouvolasta kyytiin tuli nuori mies, joka oli vaihtanut junaa ja ostanut lipun perille Parikkalaan edellisen junan konduktööriltä. Muuten hyvä, mutta Pendolinot pysähtyvät Imatran jälkeen vain pääteasemalla eli Joensuussa. Konnari tuli paikalle, asiaa pohdittiin. Konnari soitti pari puhelua joissa selitti tilanteen ja kysyi että "voitaskomyömitenkääntänäänpysähtyysiinäParikkalassaihanvaanpienenhetkenajan". Lopputulos: Lupa myönnettiin. Yksi mies sai kokonaisen Pendolinon pysähtymään Parikkalassa. Hienoa toimintaa, tuli hyvä mieli.
Juna oli toki myöhässä, niinhän ne aina. Onneksi vastaanottokomiteaa ei haitannut, komitean nuorempi edustaja keskittyi tyytyväisenä katselemaan autoja ja mopoja ylimääräisen kymmenminuuttisen.
Meidän Aksu ei ole enää vauva. Hän on yhden vuoden ikäinen pieni poika, joka kävelee. Niin äkkiä se sitten meni, vauva-aika. Entinen vauva on itkettävän suloinen, voisin unohtua vaikka koko viikonlopuksi lajittelemaan hänen kanssaan DVD-levyjä läjiin ja tökkimään aika ajoin sormella vieruskaverin nenää.
Entisen vauvan nykyinen isä, entinen veljeni, nykyinen "Litmanen", kertoi illalla oivan teorian siitä, kuinka vaihtelevasti sosiaalinen, kymmenen minuuttia kerrallaan puhelias ihminen suoriutuisi parturissakäynneistä nykykäytäntöä vaivattomammin. Tulisi lanseerata valtakunnallinen punainen ja vihreä kortti -järjestelmä, jossa asiakas voisi vilauttaa punaista korttia aina kun parturin tuolissa ei huvita enää smalltalkata. Vastavuoroisesti tylsistymisen iskiessä voisi kaivaa vihreän kortin esiin ja juttu alkaisi taas.
Veljeni kaipaa kipeästi parturissakäyntiä. Pikaista korttijärjestelmän lanseerausta odotellen.
---------
Tänään soi Green Green Grass of Home. On se, ihmeen hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti