Heräsin aamulla
zzzzzZZZZzzzzz. Vellikello näytti seitsemää.
Havahduttavaa aamussa
oli oikeaa akillesjännettä repivä ja raastava kipu, joka sai kääntymään pää painuksissa takaisin kotiin Kaunispään rinteeltä vain kilometrin hiihdon jälkeen.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että fysiikka ei kestä.
Lounasaikaan en puhunut
mitään, söin yksinäistä lounasta iltapäivälehtien seurassa. Ja ihmettelin asiakaspalvelun tasoa ravintolassa, jossa asiakkaan pitää vääntäytyä penkiltään tekemään tilausta ja maksamaan baaritiskin ääreen ja "anteeksi, onko täällä pöytiintarjoilu?" -kysymykseen vastataan silti nokkavasti että no kyllä tietenkin on.
Opin elämältä
sen, että asiat ja akillesjänteet eivät aina mene niin kuin tahtoisi tai suunnittelisi. Ei se mitään, suunnitelmia voi muuttaa ja jänteet epäilemättä paranevat ajan myötä.
Tänään jäi harmittamaan
loistavan aurinkopäivän hiihtolenkin typistyminen kovin lyhyeksi. Silti.
Unelmoin
kivuttomista kintuista.
Pohdiskelin
kevään ohjelmaa, hajanaisia työasioita ja uusien suksien ja monojen hankintaa.
Päivän kohokohta
oli Pirkon Pirtti -nimisen ravintolan kala-annos. Erityismainitsemme jumalaisen korvasienikastikkeen.
Nukkumaan menin
saunapuhelinkopissa käydyn iltakeskustelun jälkeen, taas, väsyneenä ja onnellisena.
Ajatukseni ennen unta
ei kyllä muistu enää mieleen.
Päivän biiseinä
iltajamien hilpeät haitarikappaleet Juokse sinä hummasta Kuubalaiseen serenadiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti