Olipa lomapäivä, osa 4

Heräsin aamulla

keittiöstä kantautuvaan aamiaisvastaavan puurokattilan kolisteluun. Ihan liian lyhyiden yöunien ja vähän yläkanttiin mitoitettujen alkoholiannosten jälkeen.

Havahduttavaa aamussa

ei ollut mikään. Otin uuden päivän vastaan lähinnä koomassa. Aamiainen oli loistava!

Tässä päivässä pysähdytti

erämaamaisema Kaunispään huipulta, kun pysähdyimme vilkaisemaan taaksemme parin kilometrin sinnikkään kipuamisen jälkeen.

Lounasaikaan puhuin

jumalaisen lohikeiton äärellä öykkärimäisistä itävaltalaismiehistä ja moottorikelkkailun ylivertaisesta typeryydestä. Sellaisen ihmisen ylpeydellä, joka oli juuri omin lihasvoimin suorittanut saman operaation minkä laiskat öykkärit moottorikelkoillaan.

Opin elämältä

sen, että liian vähän yöunta, 11 kilometriä tunturihiihtoa ja siihen päälle tuhti annos saunomista ja ylensyöntiä saavat aikaan melko tömäkän väsymystilan, joka edellyttää nukkumaanmenoa kello yhdeksältä illalla.

Tänään ei jäänyt harmittamaan

ainakaan dagen efter -hiihtoreittivalinta.

Unelmoin

illalla siitä, että oppisin joskus mitoittamaan ateriani siten, ettei tulisi aina ähky.

Pohdiskelin

sitä, millainen kauneuskäsitys on sillä henkilöllä, joka on suunnitellut Saariselän kylänraittia Siberia-ravintolan kohdalla koristavan revontulimuovikammotushässäkän.

Päivän kohokohta

oli iltapäivän fiilis saunassa ensimmäisten löylyjen aikaan, hiihtolenkin jälkeen.

Nukkumaan menin

väsyneenä mutta onnellisena.

Ajatukseni ennen unta

oli se, että pääsisipä satunnainen matkailija hengissä perille maakuntayliopistokaupunkiin. Pääsi se.

Päivän biisi

oli se lastenlaulu, missä lauletaan että "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa". Aksun esittämänä puhelimen välityksellä, pelkkä ihhahhaa-osuus tosin.