Oblomovshina

Mihail Gontšarovin Oblomov-teoksen kertaamisella on hyvä vaikutus saamattomaan mielenlaatuun. Kun sen lukaisee - jos venäläisen klassikon yhteydessä nyt voi lukaisemisesta ylipäänsä puhua - tulee väistämättä tarmokas, aikaansaava ja yleisesti reipas olo, koska Oblomovin jahkailu saa kokonaisen venäläisen klassikkoteoksen verran jatkuessaan aikaan kylmiä väreitä ja muistumia ikävistä yhtymäkohdista omaan elämään.

Wikipedian mukaan käsite "oblomovilaisuus" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.

Arkielämässä oblomovilaisuus ilmenee muun muassa siten, että lähes kuukausi muuton jälkeen asunto on edelleen kuin hävityksen kauhistus, eteisen läpi päästäkseen on suoritettava akrobatiaa lattialla vellovan tavararöykkiön takia ja kukaan ei ole edelleenkään laittanut Laurakaisan vaatteita Laurakaisan vaatekaappiin. Se ilmenee myös niin, että näennäisen yksinkertainen toimitus, kuten "lähtö rautakauppaan", saattaa helposti kestää kolme tuntia.

Rautakaupat ovat onneksi auki iltayhdeksään. Nyt on toimiva suihku sekä ljustrassa (joka on venäjää ja tarkoittaa kristallikruunua) lamput. Sisäinen Oblomov päivittelee moista aikaansaavuutta.

Absurdia iltatunnelmaa loi rautakauppavisiitin päättänyt vierailu Pakilaan. Pakilassa agendalla oli muun muassa Pena-niminen karvarousku, joka vikisi surkeasti janoaan, ja joka kuitenkin kylmäverisesti suolattiin kuoliaaksi.

Ystävien sienikammo on ehtymätön tarinoiden lähde.

---------

Tänään soi maistiainen PMMP:n huomenna ilmestyvältä uudelta levyltä Veden varaan, biisi nimeltä Lapsuus loppui. Samalla loppui nuoruuskin. Peltsi juontaa Tangomarkkinat.