Olen käynyt tänä keväänä vallan ahkerasti teatterissa. Viime syksynäkin kävin. Jokaisesta näytelmästä on pitänyt kirjoittaa blogiarvostelu, mutta niin vaan on jäänyt kirjoittamatta.
Pikalyhennelmänä todettakoon, että Ryhmiksen ilotulitusversio Gogolin Päällystakista oli minun mielestäni ihan loistava. Virtuoosimaista teatteria, räkäistä naurua suomalaiselle vinksallaan olevalle työelämätyperyydelle. Näytelmässä on se vika, että se on loppuunmyyty ensi syksynäkin. Sori vaan. Kannattaisi kuulua Aleksanteri-instituutin alumniyhdistykseen.
Toisena pikalyhennelmänä todettakoon, että Kansallisteatterin Tuntematon sotilas oli mainio. Pidin paljon. Hienoa teatteria, viihteen sijasta kerrankin taidetta sillä näyttämöllä. Monivammainen Honkajoki jäi eniten mieleen ja kirvoitti kebabin äärellä analyyttisen keskustelun kansallisklassikon uudelleentulkinnasta ja rivien väliin jäävien kohtien alleviivauksesta. Teki mieli kiittää näyttelijää siitä roolista kun se tuli toissapäivänä sunnuntaikävelyllä Viiskulmassa vastaan.
Tänään kävin taas Kansallisteatterissa, katsomassa jostain ihmeen syystä Venäjä-teemaan jumiutuneen Kari Hotakaisen ja samaa teemaa innolla komppaavan Juha Lehtolan käsikirjoittaman Kuka kukin on -näytelmän. Se ei ollut niin huono kuin Helsingin kaupunginteatterin Missä kuljimme kerran, missä teki mieli a) karata väliajalla ja b) kaatua kuolleena maahan myötähäpeästä näyttelijöitä ja käsikirjoittajaa kohtaan, eikä edes niin huono kuin samaisen Kansallisteatterin jähmettyneeksi pökkelöksi versioima Viettelyksen vaunu takavuosina. Mutta koska nämä kaksi tekelettä ovat ylivoimaisesti surkeinta ikinä näkemääni teatteritaidetta - ja minä olen sentään käynyt nuoruusvuosinani aika paljon kesäteatterissa - ei voi muuta kuin todeta, että olipa vähän helkkarin turhanpäiväinen räpellys. Hengetön, ontto, poukkoileva muttei raivokas, outo, puhditon, veltto, sekoileva. Vaisu.
Nämä kaikki adjektiivit toistuvat likipitäen aina kun käyn Helsingin kaupunginteatterissa tai Kansallisteatterissa. Kristian Smedsin Tuntematon ja kaikki Reko Lundánin ohjaukset ovat olleet virkistäviä poikkeuksia. Smedsin toivottavasti annetaan ohjata suurelle näyttämölle pian jotain lisää. Reko Lundánille voi vain toivottaa kevyet mullat.
Onneksi Nasu antoi tupaantuliJaislahjaksi lahjakortin Teatteri Avoimiin Oviin. Vastedes pitäydyn pikkuteattereissa.
---------
Tänään soi Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli. Kurkku on kipeä, ja syykin selvä.
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Lohikäär(m)etorttu
Blogeja on kaikenlaisia. On muotiblogeja, neulomisblogeja, jääkiekkoblogeja, marsublogeja ja kokkausblogeja. Ja epämääräisiä exhibitionistisia päiväkirjablogeja.
Jälkimmäinen muuttuu nyt hetkeksi sitä edelliseksi, yleisön pyynnöstä. Tässä siis Jutan Erikoinen eli lohikäär(m)etorttu eli tuulihattutaikinasta valmistettu lohirulla.
Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1 3/4 dl vehnäjauhoa
3 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
Täyte:
Ohjeen mukaan 200g lohta, oikeasti noin puolet enemmän
150 g tuorejuustoa (ruohosipuli)
1 purkki smetanaa
sitruunapippuria
tilliä
Kiehauta vesi ja voi, ota kattila pois liedeltä. Lisää vehnäjauhot kerralla vatkaten. Täräytä kattila takaisin liedelle, sekoita kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista. Jäähdytä. Lisää taikinaan suola ja kananmunat yksitellen sähkövatkaimella sekoittaen. Levittele taikina leivinpaperille uunipellille (mielenkiintoinen toimenpide, jossa voimasanat voivat olla tarpeen) ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana, äläkä säikähdä taikinan voimakasta kupruilua. Kyllä se siitä asettuu.
Jäähdytä pohja. Sekoita tuorejuusto ja smetana, levittele pohjan päälle. Lätki lohisuikaleet taiteelliseen muodostelmaan pohjan ja smetana-juustomössön päälle, mausta tillillä ja sitruunapippurilla. (TupaantuliJaisissa olleille tiedoksi, että sitruunapippuri unohtui ja Kasarmitorin S-marketissa ei ollut tuoretta tilliä joten tilli oli kuivattua.)
Rullaa levy täytteineen napakaksi kääretortuksi. Jäähdytä. Leikkaa viipaleiksi. Syö ja nauti, tarjoa myös kaverille.
Tästä ohjeesta tulee siis yksi pellillinen taikinaa, mutta samalla vaivalla kannattaa tehdä tupla-annos.
Huomenna ehkä muotibloggausta.
---------
Tänään soi AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Siinä lauletaan, että "You wanna graduate but not in his bed." Siinä on kaikki elämämme olennaisuudet: valmistumisteema ja uusi, uljas nukkumajärjestelmä, joka haettiin juuri Itäkeskuksen Jyskistä. Enää puuttuu eläkeläisriistotyövoimalla valmistettu parvisänky.
Jälkimmäinen muuttuu nyt hetkeksi sitä edelliseksi, yleisön pyynnöstä. Tässä siis Jutan Erikoinen eli lohikäär(m)etorttu eli tuulihattutaikinasta valmistettu lohirulla.
Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1 3/4 dl vehnäjauhoa
3 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
Täyte:
Ohjeen mukaan 200g lohta, oikeasti noin puolet enemmän
150 g tuorejuustoa (ruohosipuli)
1 purkki smetanaa
sitruunapippuria
tilliä
Kiehauta vesi ja voi, ota kattila pois liedeltä. Lisää vehnäjauhot kerralla vatkaten. Täräytä kattila takaisin liedelle, sekoita kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista. Jäähdytä. Lisää taikinaan suola ja kananmunat yksitellen sähkövatkaimella sekoittaen. Levittele taikina leivinpaperille uunipellille (mielenkiintoinen toimenpide, jossa voimasanat voivat olla tarpeen) ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana, äläkä säikähdä taikinan voimakasta kupruilua. Kyllä se siitä asettuu.
Jäähdytä pohja. Sekoita tuorejuusto ja smetana, levittele pohjan päälle. Lätki lohisuikaleet taiteelliseen muodostelmaan pohjan ja smetana-juustomössön päälle, mausta tillillä ja sitruunapippurilla. (TupaantuliJaisissa olleille tiedoksi, että sitruunapippuri unohtui ja Kasarmitorin S-marketissa ei ollut tuoretta tilliä joten tilli oli kuivattua.)
Rullaa levy täytteineen napakaksi kääretortuksi. Jäähdytä. Leikkaa viipaleiksi. Syö ja nauti, tarjoa myös kaverille.
Tästä ohjeesta tulee siis yksi pellillinen taikinaa, mutta samalla vaivalla kannattaa tehdä tupla-annos.
Huomenna ehkä muotibloggausta.
---------
Tänään soi AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Siinä lauletaan, että "You wanna graduate but not in his bed." Siinä on kaikki elämämme olennaisuudet: valmistumisteema ja uusi, uljas nukkumajärjestelmä, joka haettiin juuri Itäkeskuksen Jyskistä. Enää puuttuu eläkeläisriistotyövoimalla valmistettu parvisänky.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Perheenvähennys ja -lisäys
Miinukset: Pikkusysteri muutti taas maasta, tällä kertaa Köpikseen. Läksiäiset vietettiin perjantai-iltana pienimuotoisesti mutta kovin suomalaiskansallisesti. House band soitti pianoa ja kitaraa, enkelikuoro lauloi Leevi and the Leavingsin biisejä. Jäipä musiikkimuisto kotimaasta. Mutta nyt on yksi itsevalittu sukulainen vähemmän lähimaastossa.
Plussat, sen sijaan: Läksiäisiinsä saapunut pikkusysteri toi mukanaan uuden perheenjäsenen. Hän on mäyräkoira, kauan kaivattu ja odotettu. Poikapuolinen, kuulemma. Hänellä oli vaaleanpunainen kaulapanta. Pikkusysteri sanoi: "Kaulapannan voi vaihtaa rock-uskottavaan nahkaa ja niittejä -viritykseen." Minä sanoin: "Kato, homo! Mikä sille pannaan nimeksi?" Pauno sanoi: "Ecce."
Nyt meillä on siis mäyräkoira Ecce, homo:
Muista viikonlopun tapahtumista seuraa raportti myöhemmin. Kunhan kiipeän pois Maslowin tarvehierarkian alimmalta rappuselta.
---------
Tänään soi aika monena aikaisempanakin sunnuntaina päivän biisiksi soveltunut Eppu Normaalin Elämän tarkoitus. Huomenta siis Pauno, joko päästiin järjestämme, vaiko vielä yhdet kaunojuhlat järjestämme. Tähänastisella kokemuksella, eiköhän. Itse asiassa ajateltiin perustaa catering-firma.
Plussat, sen sijaan: Läksiäisiinsä saapunut pikkusysteri toi mukanaan uuden perheenjäsenen. Hän on mäyräkoira, kauan kaivattu ja odotettu. Poikapuolinen, kuulemma. Hänellä oli vaaleanpunainen kaulapanta. Pikkusysteri sanoi: "Kaulapannan voi vaihtaa rock-uskottavaan nahkaa ja niittejä -viritykseen." Minä sanoin: "Kato, homo! Mikä sille pannaan nimeksi?" Pauno sanoi: "Ecce."
Nyt meillä on siis mäyräkoira Ecce, homo:
Muista viikonlopun tapahtumista seuraa raportti myöhemmin. Kunhan kiipeän pois Maslowin tarvehierarkian alimmalta rappuselta.
---------
Tänään soi aika monena aikaisempanakin sunnuntaina päivän biisiksi soveltunut Eppu Normaalin Elämän tarkoitus. Huomenta siis Pauno, joko päästiin järjestämme, vaiko vielä yhdet kaunojuhlat järjestämme. Tähänastisella kokemuksella, eiköhän. Itse asiassa ajateltiin perustaa catering-firma.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Oblomovshina
Mihail Gontšarovin Oblomov-teoksen kertaamisella on hyvä vaikutus saamattomaan mielenlaatuun. Kun sen lukaisee - jos venäläisen klassikon yhteydessä nyt voi lukaisemisesta ylipäänsä puhua - tulee väistämättä tarmokas, aikaansaava ja yleisesti reipas olo, koska Oblomovin jahkailu saa kokonaisen venäläisen klassikkoteoksen verran jatkuessaan aikaan kylmiä väreitä ja muistumia ikävistä yhtymäkohdista omaan elämään.
Wikipedian mukaan käsite "oblomovilaisuus" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.
Arkielämässä oblomovilaisuus ilmenee muun muassa siten, että lähes kuukausi muuton jälkeen asunto on edelleen kuin hävityksen kauhistus, eteisen läpi päästäkseen on suoritettava akrobatiaa lattialla vellovan tavararöykkiön takia ja kukaan ei ole edelleenkään laittanut Laurakaisan vaatteita Laurakaisan vaatekaappiin. Se ilmenee myös niin, että näennäisen yksinkertainen toimitus, kuten "lähtö rautakauppaan", saattaa helposti kestää kolme tuntia.
Rautakaupat ovat onneksi auki iltayhdeksään. Nyt on toimiva suihku sekä ljustrassa (joka on venäjää ja tarkoittaa kristallikruunua) lamput. Sisäinen Oblomov päivittelee moista aikaansaavuutta.
Absurdia iltatunnelmaa loi rautakauppavisiitin päättänyt vierailu Pakilaan. Pakilassa agendalla oli muun muassa Pena-niminen karvarousku, joka vikisi surkeasti janoaan, ja joka kuitenkin kylmäverisesti suolattiin kuoliaaksi.
Ystävien sienikammo on ehtymätön tarinoiden lähde.
---------
Tänään soi maistiainen PMMP:n huomenna ilmestyvältä uudelta levyltä Veden varaan, biisi nimeltä Lapsuus loppui. Samalla loppui nuoruuskin. Peltsi juontaa Tangomarkkinat.
Wikipedian mukaan käsite "oblomovilaisuus" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.
Arkielämässä oblomovilaisuus ilmenee muun muassa siten, että lähes kuukausi muuton jälkeen asunto on edelleen kuin hävityksen kauhistus, eteisen läpi päästäkseen on suoritettava akrobatiaa lattialla vellovan tavararöykkiön takia ja kukaan ei ole edelleenkään laittanut Laurakaisan vaatteita Laurakaisan vaatekaappiin. Se ilmenee myös niin, että näennäisen yksinkertainen toimitus, kuten "lähtö rautakauppaan", saattaa helposti kestää kolme tuntia.
Rautakaupat ovat onneksi auki iltayhdeksään. Nyt on toimiva suihku sekä ljustrassa (joka on venäjää ja tarkoittaa kristallikruunua) lamput. Sisäinen Oblomov päivittelee moista aikaansaavuutta.
Absurdia iltatunnelmaa loi rautakauppavisiitin päättänyt vierailu Pakilaan. Pakilassa agendalla oli muun muassa Pena-niminen karvarousku, joka vikisi surkeasti janoaan, ja joka kuitenkin kylmäverisesti suolattiin kuoliaaksi.
Ystävien sienikammo on ehtymätön tarinoiden lähde.
---------
Tänään soi maistiainen PMMP:n huomenna ilmestyvältä uudelta levyltä Veden varaan, biisi nimeltä Lapsuus loppui. Samalla loppui nuoruuskin. Peltsi juontaa Tangomarkkinat.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Sunnuntai, dagen efter
Akateemis-intelligentin kulttuuriperheemme tämän päivän fiiliksistä, toiminnasta ja keskustelun tasosta kertoo parhaiten oheinen Marjatta Pokelan säveltämä ja sanoittama lastenlaulu Myyry ja Miiru vuodelta 1983. Harmittavaa kyllä, tätä ei löydy Youtubesta.
Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru.
Yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa humppatiralla
meillä on aina hössötys ja kiiru.
Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono.
Yhdessä meillä on kärsä sekä kuono.
Humppatirallallaa humppatiralla
järkiparka on jotensakin huono.
Paperista tollo ja roskista möykkäräpallo.
Yhdessä meillä on tollo sekä pallo.
Humppatirallallaa humppatiralla
kummallakin meill' on kankea kallo.
Sinulla on luola ja minulla on semmoinen loukko.
Yhdessä meillä on luola sekä loukko.
Humppatirallallaa humppatiralla
loukossa viihtyy joutavien joukko.
Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä.
Yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
yhdessä ollaan vähemmistöryhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
onneksi ollaan vähemmistöryhmä!
Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru.
Yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa humppatiralla
meillä on aina hössötys ja kiiru.
Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono.
Yhdessä meillä on kärsä sekä kuono.
Humppatirallallaa humppatiralla
järkiparka on jotensakin huono.
Paperista tollo ja roskista möykkäräpallo.
Yhdessä meillä on tollo sekä pallo.
Humppatirallallaa humppatiralla
kummallakin meill' on kankea kallo.
Sinulla on luola ja minulla on semmoinen loukko.
Yhdessä meillä on luola sekä loukko.
Humppatirallallaa humppatiralla
loukossa viihtyy joutavien joukko.
Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä.
Yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
yhdessä ollaan vähemmistöryhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
onneksi ollaan vähemmistöryhmä!
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Panu's Diets
Ensin oli Fast Show ja Jesse's Diets.
Sitten oli erään nimeltä mainitsemattoman henkilön Facebook-statuksien sarja, jossa henkilö kertoi englanniksi siitä, mitä oli kunakin päivänä syönyt. Vaikka näin: "Today I have been mostly eating coniglio ripieno - stuffed rabbit seasoned with garlic and rosemary". Tai "Today I have been mostly eating organic tomatoes." Tai "Today I have been mostly eating lanttukukko." Niin, ihan kaikki ruokalajit eivät siis olleet englanniksi. Joka tapauksessa kyseessä oli kirjoittajan kontribuutio internetissä valtoimenaan vellovan turhan tiedon valtamereen.
Sitten muutamat ajattelemattomat henkilöt antoivat kielteistä palautetta ruokavaliostatuksista, joita pitivät epäinformatiivisina, epäkiinnostavina ja suurin piirtein epä-kaikkena mahdollisena. Kampanjoin kiivaasti Panu's Dietsien säilyttämisen puolesta, mutta hävisin kamppailun surkeasti. Ruokavaliostatukset poistuivat, ja maailmasta tuli yhtä muka-turhaa tiedonantoa köyhempi.
Joskus asiat johtavat mutkan kautta yhteen jos toiseenkin, ja siksi voin tänä iltana suureksi ilokseni ilmoittaa, että olen päättänyt aloittaa Panu's Dietsit uudelleen, tällä kertaa blogin puolella. Syynä tähän olkoon vaikka se, että syön niitä sattuneesta syystä tätä nykyä itsekin. Kielen vaihdan suomeksi, ja lisään mukaan myös valokuvan. Enkä välitä kokin pään ylle kasautuvista julkisuuspaineista.
Ta-daa, hyvä yleisö, tässä blogin ensimmäinen Panu's Diets:
Tänään olen pääsääntöisesti syönyt hirvi-wallenbergeja korvasienikastikkeella.
(NAM!)
---------
Tänään soi Esa Pulliaisen ja Tapio Liinojan yhteistyön hedelmä, kirjallinen äänilevy nimeltä Vampula Pop. Koskaan et muuttua saa on hyvää ruuanvalmistus- ja vessanpesumusiikkia.
Sitten oli erään nimeltä mainitsemattoman henkilön Facebook-statuksien sarja, jossa henkilö kertoi englanniksi siitä, mitä oli kunakin päivänä syönyt. Vaikka näin: "Today I have been mostly eating coniglio ripieno - stuffed rabbit seasoned with garlic and rosemary". Tai "Today I have been mostly eating organic tomatoes." Tai "Today I have been mostly eating lanttukukko." Niin, ihan kaikki ruokalajit eivät siis olleet englanniksi. Joka tapauksessa kyseessä oli kirjoittajan kontribuutio internetissä valtoimenaan vellovan turhan tiedon valtamereen.
Sitten muutamat ajattelemattomat henkilöt antoivat kielteistä palautetta ruokavaliostatuksista, joita pitivät epäinformatiivisina, epäkiinnostavina ja suurin piirtein epä-kaikkena mahdollisena. Kampanjoin kiivaasti Panu's Dietsien säilyttämisen puolesta, mutta hävisin kamppailun surkeasti. Ruokavaliostatukset poistuivat, ja maailmasta tuli yhtä muka-turhaa tiedonantoa köyhempi.
Joskus asiat johtavat mutkan kautta yhteen jos toiseenkin, ja siksi voin tänä iltana suureksi ilokseni ilmoittaa, että olen päättänyt aloittaa Panu's Dietsit uudelleen, tällä kertaa blogin puolella. Syynä tähän olkoon vaikka se, että syön niitä sattuneesta syystä tätä nykyä itsekin. Kielen vaihdan suomeksi, ja lisään mukaan myös valokuvan. Enkä välitä kokin pään ylle kasautuvista julkisuuspaineista.
Ta-daa, hyvä yleisö, tässä blogin ensimmäinen Panu's Diets:
Tänään olen pääsääntöisesti syönyt hirvi-wallenbergeja korvasienikastikkeella.
(NAM!)
---------
Tänään soi Esa Pulliaisen ja Tapio Liinojan yhteistyön hedelmä, kirjallinen äänilevy nimeltä Vampula Pop. Koskaan et muuttua saa on hyvää ruuanvalmistus- ja vessanpesumusiikkia.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Laura tuli taloon
Kollega käveli äsken työhuoneeseen mukanaan kopio uusimman Tekniikan maailma -lehden artikkelista, jonka on kirjoittanut Mika Koivusalo. Kuin eilistä blogitekstiäni vahvistaen artikkeli alkaa näin:
"Laura on kooltaan tyypillinen pikkukaiutin, joka voidaan sijoittaa hyllyynkin, mutta mieluiten vapaasti jalustalle. Hyllysijoituksessa kaiuttimen ympärille kasaantuu helposti kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa."
Niinpä. Sellainen Laura on. Sen ympärille vain kasaantuu lupaa kysymättä kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa.
Loppuviikosta Laura yrittää harrastaa vähän vähemmän pyhän Patrikin päivän juhlintaa, Helsinginympärikävelyä öiseen aikaan, luottamustoimintaa ja venäläistä näyttämötaidetta. Laura aikoo raivata helposti kasaantuvat tavaransa läjään, siivota vessan ja laittaa vaatteet vaatekaappiin.
Ihan oikeasti ja tosissaan Laura aikoo.
---------
Tänään soi Mokoman Takatalvi. SE on thrash metallia. Mokoman 120 päivää -albumi on iskelmää. Quod erat demonstrandum.
"Laura on kooltaan tyypillinen pikkukaiutin, joka voidaan sijoittaa hyllyynkin, mutta mieluiten vapaasti jalustalle. Hyllysijoituksessa kaiuttimen ympärille kasaantuu helposti kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa."
Niinpä. Sellainen Laura on. Sen ympärille vain kasaantuu lupaa kysymättä kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa.
Loppuviikosta Laura yrittää harrastaa vähän vähemmän pyhän Patrikin päivän juhlintaa, Helsinginympärikävelyä öiseen aikaan, luottamustoimintaa ja venäläistä näyttämötaidetta. Laura aikoo raivata helposti kasaantuvat tavaransa läjään, siivota vessan ja laittaa vaatteet vaatekaappiin.
Ihan oikeasti ja tosissaan Laura aikoo.
---------
Tänään soi Mokoman Takatalvi. SE on thrash metallia. Mokoman 120 päivää -albumi on iskelmää. Quod erat demonstrandum.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Ajatuksia aikaansaavuudesta
Asuin vuoden Moskovassa. Noin puolessa välissä ostin Ikeasta metritolkulla kangasta, josta piti tulla metritolkulla verhoja. Jo aikaisemmin olin osallistunut Hetskun ompelukoneostoksiin teknisenä neuvonantajana (toim. huom. kaupassa oli sillä haavaa yksi ompelukonemalli) ja täten varmistanut, että välineistöä verhojen ompeluun löytyy tarvittaessa lähistöltä.
Ostin kankaat, makuutin niitä kotona pari kuukautta, vein ne töihin, josta ne kulkeutuivat Hetskulle. Unohdin koko jutun. Niin unohti ompelijakin. Asuin tyytyväisenä vuoden loppuun Moskovassa ilman verhoja, ja kun muutin pois, pakkasin verhokankaat muuttokuorman mukaan. Haagassa odottivat Anni Ammattilapsen oranssit verhot maatuskabonuksella.
Olin nuoruusvuosinani hyvin pedantti ja järjestelmällinen. Asiat olivat ojennuksessa ja jos eivät olleet, ne sellaisiksi palautettiin. Kaikki tehtiin ajallaan, tai ainakin melkein, viikonloppumatkojen mukaan otettavien tavaroiden listaa alettiin suunnitella kuukausitolkulla etukäteen. En oikein tiedä, missä välissä muutuin nykyisen kaltaiseksi itsekseni. Ehkä silloin, kun elämässä alkoi tapahtua niin paljon, ettei kaikkea enää ehtinyt millään ojentaa ja ennakkovalmistella. Ehkä vain huomasin, että maailma pysyy pystyssä vaikkei sitä jatkuvasti nyhdäkään johonkin suuntaan.
Niinpä asun nyt kodissa, jossa ei ole verhoja. Jossa sängyn pääty on irti seinästä koska sängyn ja seinän väliin on varastoitu metrin verran keittokirjoja. Jossa sohva on välikaikaisessa toimenpidekiellossa koska sen päälle on kasattu vuori tavaraa, ja vuoren yllä keikkuu pyykkiteline. Jossa on kolme kahvinkeitintä, joista kaksi ylimääräistä, joten ilmoittautukaa, jos haluatte kahvinkeittimiä! (Moccamaster ei ole jaossa, se on esiintynyt sanomalehdessä ja on siten julkkis josta ei noin vain luovuta.) Ja paljon muuta tavaraa kovin epämääräisessä sekamelskassa.
Antaa sitä paitsi kivan boheemin säväyksen, kun joka kerta kotiin tullessaan tai sieltä poistuessaan meinaa kompastua siivousmoppiin ja ämpäriin, jotka ovat unohtuneet ulko-oven suuhun.
Lakkasimme muuttamasta, kun kaikki tavarat olivat kodin ovien sisäpuolella. Katsotaan, kuinka kauan kestää ennen kuin ne löytävät ihan itse omille paikoilleen. Ehkä seuraavaan muuttoon asti?
---------
Tänään soi Once-elokuvan soundtrackilta mainio pieni laulu nimeltä Broken Hearted Hoover Fixer Sucker Guy. Siinä elokuvassa käytettiin minun mielestäni pölynimuria mielekkäällä tavalla.
Ostin kankaat, makuutin niitä kotona pari kuukautta, vein ne töihin, josta ne kulkeutuivat Hetskulle. Unohdin koko jutun. Niin unohti ompelijakin. Asuin tyytyväisenä vuoden loppuun Moskovassa ilman verhoja, ja kun muutin pois, pakkasin verhokankaat muuttokuorman mukaan. Haagassa odottivat Anni Ammattilapsen oranssit verhot maatuskabonuksella.
Olin nuoruusvuosinani hyvin pedantti ja järjestelmällinen. Asiat olivat ojennuksessa ja jos eivät olleet, ne sellaisiksi palautettiin. Kaikki tehtiin ajallaan, tai ainakin melkein, viikonloppumatkojen mukaan otettavien tavaroiden listaa alettiin suunnitella kuukausitolkulla etukäteen. En oikein tiedä, missä välissä muutuin nykyisen kaltaiseksi itsekseni. Ehkä silloin, kun elämässä alkoi tapahtua niin paljon, ettei kaikkea enää ehtinyt millään ojentaa ja ennakkovalmistella. Ehkä vain huomasin, että maailma pysyy pystyssä vaikkei sitä jatkuvasti nyhdäkään johonkin suuntaan.
Niinpä asun nyt kodissa, jossa ei ole verhoja. Jossa sängyn pääty on irti seinästä koska sängyn ja seinän väliin on varastoitu metrin verran keittokirjoja. Jossa sohva on välikaikaisessa toimenpidekiellossa koska sen päälle on kasattu vuori tavaraa, ja vuoren yllä keikkuu pyykkiteline. Jossa on kolme kahvinkeitintä, joista kaksi ylimääräistä, joten ilmoittautukaa, jos haluatte kahvinkeittimiä! (Moccamaster ei ole jaossa, se on esiintynyt sanomalehdessä ja on siten julkkis josta ei noin vain luovuta.) Ja paljon muuta tavaraa kovin epämääräisessä sekamelskassa.
Antaa sitä paitsi kivan boheemin säväyksen, kun joka kerta kotiin tullessaan tai sieltä poistuessaan meinaa kompastua siivousmoppiin ja ämpäriin, jotka ovat unohtuneet ulko-oven suuhun.
Lakkasimme muuttamasta, kun kaikki tavarat olivat kodin ovien sisäpuolella. Katsotaan, kuinka kauan kestää ennen kuin ne löytävät ihan itse omille paikoilleen. Ehkä seuraavaan muuttoon asti?
---------
Tänään soi Once-elokuvan soundtrackilta mainio pieni laulu nimeltä Broken Hearted Hoover Fixer Sucker Guy. Siinä elokuvassa käytettiin minun mielestäni pölynimuria mielekkäällä tavalla.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Kuljettaa keväinen tie
Toiseksi viimeisen lomapäivän saldo: 842 kilometriä, jokaikinen niistä autolla. Startti Saariselältä klo 7.10, saapuminen Kuvansiin klo 18.50. Välissä Sodankylä, Rovaniemi, Ranua, Pudasjärvi, Puolanka, Paltamo, Kajaani, Iisalmi, Kuopio. Kolme pissitaukoa, lukuisia kuljettajanvaihdoksia. Kuljetusvuorosta vapaa söi siirtymätaipaleiden ajan aina eväitä. Monta sataa kilometriä jäistä ja liukasta tietä. Parisataa kilometriä jäistä ja vesisateen liukastamaa tietä. Suomi on iso, jäinen ja liukas maa. Onneksi Paltamon jälkeen Suomi muuttui ainakin tieverkoston osalta sulaksi ja kuivaksi maaksi. Nasu suoritti 12 tunnin autoilun päälle vielä erikoiskokeen Kuvansi-Mikkeli 63-paikkaisen bussin ainoana matkustajana. Kun vedetään, vedetään tyylillä loppuun asti.
Viimeisen lomapäivän saldo: 312 kilometriä, jokaikinen niistä autolla. Kuvansi, Mikkeli, Heinola, Lahti, Ullanlinna. Pikavisiitti Nasun luo, sukset, haitari ja hiihtoreppu oikeaan osoitteeseen. S-market-, pissi- ja tankkaustauko Lahdessa huoltoasemalla, joka ylpeili sillä että heiltä voi ostaa Iittalan astioita vuoden jokaisena päivänä. Pankaa merkille, jos tulee moinen tarve vaikkapa helatorstaina tai kesken joulunpyhien.
Mikkelin jälkeen alkoi aurinko paistaa. Radio soitti Popedan Punaista ja makeaa, Kuvansista kyytiin otettu tuore ja raikas kuljettaja sai yhteyden sisäiseen Pate Mustajärveensä, joka meillä jokaisella Tuomas Enbusken taannoisen ohjelman mukaan on. Pienenpieni Pate, mutta Pate kumminkin. Ihan jokaisella.
Oli hyvä tulla kotiin. Tähtitorninmäelle kiivettyämme havaitsimme, että loman aikana ovisummerista ja kotiovesta oli poistunut yksi nimi ja ilmestynyt kaksi tilalle.
Olen edelleen tytär, isosisko, täti ja kummilapsi. Niiden lisäksi olen nyt myös avovaimo. Vanhapiikaidentiteetti koetuksella? Ei sentään. Jouti mennäkin.
---------
Tänään soi Hectorin Jos sä tahdot niin. Ja siihen päälle toteamus, ettei oikeastaan kuitenkaan tarvitse tehdä mitään erikoista. Pohjoinen pysyköön pohjoisessa, luode luoteessa. Niin on hyvä. Näin on.
Viimeisen lomapäivän saldo: 312 kilometriä, jokaikinen niistä autolla. Kuvansi, Mikkeli, Heinola, Lahti, Ullanlinna. Pikavisiitti Nasun luo, sukset, haitari ja hiihtoreppu oikeaan osoitteeseen. S-market-, pissi- ja tankkaustauko Lahdessa huoltoasemalla, joka ylpeili sillä että heiltä voi ostaa Iittalan astioita vuoden jokaisena päivänä. Pankaa merkille, jos tulee moinen tarve vaikkapa helatorstaina tai kesken joulunpyhien.
Mikkelin jälkeen alkoi aurinko paistaa. Radio soitti Popedan Punaista ja makeaa, Kuvansista kyytiin otettu tuore ja raikas kuljettaja sai yhteyden sisäiseen Pate Mustajärveensä, joka meillä jokaisella Tuomas Enbusken taannoisen ohjelman mukaan on. Pienenpieni Pate, mutta Pate kumminkin. Ihan jokaisella.
Oli hyvä tulla kotiin. Tähtitorninmäelle kiivettyämme havaitsimme, että loman aikana ovisummerista ja kotiovesta oli poistunut yksi nimi ja ilmestynyt kaksi tilalle.
Olen edelleen tytär, isosisko, täti ja kummilapsi. Niiden lisäksi olen nyt myös avovaimo. Vanhapiikaidentiteetti koetuksella? Ei sentään. Jouti mennäkin.
---------
Tänään soi Hectorin Jos sä tahdot niin. Ja siihen päälle toteamus, ettei oikeastaan kuitenkaan tarvitse tehdä mitään erikoista. Pohjoinen pysyköön pohjoisessa, luode luoteessa. Niin on hyvä. Näin on.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 8
Heräsin aamulla
seitsemältä vellikelloon ja oli sellainen olo, että enpä jaksa nousta ylös. Jaksoin kumminkin, ja kannatti. Aamiaiset sen kun paranevat loppua kohti.
Havahduttavaa aamussa
oli tietoisuus siitä, että voi vain löllötellä koko päivän. Akillesjänne ei sallinut hiihtoa, vaikka omaa monoa ja naapurinkin monoa kinttuun testailinkin.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että pikkuveli saavutti tänään 30 vuoden rajapyykin. Onnittelupuhelun aikana totesin itse olleeni 30-vuotiaana lähinnä haahuileva hippi (ja onko mitään tapahtunut senkään jälkeen, toim. huom.), pikkuveli puolestaan kuulosti kouluesimerkiltä naistenlehtien "kolmekymppisen ruuhkavuodet" -artikkelista. Hienoa sinänsä, että opiskelupäivän jälkeen lapsen hoitopaikasta hakenut, ruokakauppaan mennyt, lapsen kanssa liukumäkeä laskenut, tiskikonetta tyhjentävä ja ruuanlaittoa suunnitteleva ruuhkautunut yksilö oli juuri lapsen isä. On tasa-arvoista, että lapsiperheen arki ruuhkauttaa myös perheen miesväen.
Lounasaikaan puhuin
puhelimessa poikaystävän kanssa mukavia ja söin kylmää lenkkimakkaraa jääkaapista.
Opin elämältä
sen, että sukupolvien väliset kuilut aiheuttavat kiivasta keskustelua, mikä tietysti on vain virkistävää.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
lopulta hirvittävästi edes hiihtokyvyttömyys. Joskus on kiva vain huilata. Nukkua päiväunia, lueskella, funtsailla menneitä, olevia ja tulevia.
Unelmoin
jo lauantaista. Lomalla on kivaa, mutta nyt on erityisen kivaa palata myös kotiin.
Pohdiskelin
kohtuullisen kovaäänisesti suomalaista eläkejärjestelmää.
Päivän kohokohta
olivat ne kolmet päikkärit. Luksusta.
Nukkumaan menin
tavarat pakattuina. Harvinaisen mukava kotiutua viikon lomalta niin, että likapyykkisäkkiä ei käytännössä ole lainkaan.
Ajatukseni ennen unta
oli jo huomisissa kilometreissä. Niissä riittääkin nieleskeltävää.
Päivän biisi
oli Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Sukupolvien välisen kuilun kuvaus sekin.
seitsemältä vellikelloon ja oli sellainen olo, että enpä jaksa nousta ylös. Jaksoin kumminkin, ja kannatti. Aamiaiset sen kun paranevat loppua kohti.
Havahduttavaa aamussa
oli tietoisuus siitä, että voi vain löllötellä koko päivän. Akillesjänne ei sallinut hiihtoa, vaikka omaa monoa ja naapurinkin monoa kinttuun testailinkin.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että pikkuveli saavutti tänään 30 vuoden rajapyykin. Onnittelupuhelun aikana totesin itse olleeni 30-vuotiaana lähinnä haahuileva hippi (ja onko mitään tapahtunut senkään jälkeen, toim. huom.), pikkuveli puolestaan kuulosti kouluesimerkiltä naistenlehtien "kolmekymppisen ruuhkavuodet" -artikkelista. Hienoa sinänsä, että opiskelupäivän jälkeen lapsen hoitopaikasta hakenut, ruokakauppaan mennyt, lapsen kanssa liukumäkeä laskenut, tiskikonetta tyhjentävä ja ruuanlaittoa suunnitteleva ruuhkautunut yksilö oli juuri lapsen isä. On tasa-arvoista, että lapsiperheen arki ruuhkauttaa myös perheen miesväen.
Lounasaikaan puhuin
puhelimessa poikaystävän kanssa mukavia ja söin kylmää lenkkimakkaraa jääkaapista.
Opin elämältä
sen, että sukupolvien väliset kuilut aiheuttavat kiivasta keskustelua, mikä tietysti on vain virkistävää.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
lopulta hirvittävästi edes hiihtokyvyttömyys. Joskus on kiva vain huilata. Nukkua päiväunia, lueskella, funtsailla menneitä, olevia ja tulevia.
Unelmoin
jo lauantaista. Lomalla on kivaa, mutta nyt on erityisen kivaa palata myös kotiin.
Pohdiskelin
kohtuullisen kovaäänisesti suomalaista eläkejärjestelmää.
Päivän kohokohta
olivat ne kolmet päikkärit. Luksusta.
Nukkumaan menin
tavarat pakattuina. Harvinaisen mukava kotiutua viikon lomalta niin, että likapyykkisäkkiä ei käytännössä ole lainkaan.
Ajatukseni ennen unta
oli jo huomisissa kilometreissä. Niissä riittääkin nieleskeltävää.
Päivän biisi
oli Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Sukupolvien välisen kuilun kuvaus sekin.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 7
Heräsin aamulla
zzzzzZZZZzzzzz. Vellikello näytti seitsemää.
Havahduttavaa aamussa
oli oikeaa akillesjännettä repivä ja raastava kipu, joka sai kääntymään pää painuksissa takaisin kotiin Kaunispään rinteeltä vain kilometrin hiihdon jälkeen.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että fysiikka ei kestä.
Lounasaikaan en puhunut
mitään, söin yksinäistä lounasta iltapäivälehtien seurassa. Ja ihmettelin asiakaspalvelun tasoa ravintolassa, jossa asiakkaan pitää vääntäytyä penkiltään tekemään tilausta ja maksamaan baaritiskin ääreen ja "anteeksi, onko täällä pöytiintarjoilu?" -kysymykseen vastataan silti nokkavasti että no kyllä tietenkin on.
Opin elämältä
sen, että asiat ja akillesjänteet eivät aina mene niin kuin tahtoisi tai suunnittelisi. Ei se mitään, suunnitelmia voi muuttaa ja jänteet epäilemättä paranevat ajan myötä.
Tänään jäi harmittamaan
loistavan aurinkopäivän hiihtolenkin typistyminen kovin lyhyeksi. Silti.
Unelmoin
kivuttomista kintuista.
Pohdiskelin
kevään ohjelmaa, hajanaisia työasioita ja uusien suksien ja monojen hankintaa.
Päivän kohokohta
oli Pirkon Pirtti -nimisen ravintolan kala-annos. Erityismainitsemme jumalaisen korvasienikastikkeen.
Nukkumaan menin
saunapuhelinkopissa käydyn iltakeskustelun jälkeen, taas, väsyneenä ja onnellisena.
Ajatukseni ennen unta
ei kyllä muistu enää mieleen.
Päivän biiseinä
iltajamien hilpeät haitarikappaleet Juokse sinä hummasta Kuubalaiseen serenadiin.
zzzzzZZZZzzzzz. Vellikello näytti seitsemää.
Havahduttavaa aamussa
oli oikeaa akillesjännettä repivä ja raastava kipu, joka sai kääntymään pää painuksissa takaisin kotiin Kaunispään rinteeltä vain kilometrin hiihdon jälkeen.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että fysiikka ei kestä.
Lounasaikaan en puhunut
mitään, söin yksinäistä lounasta iltapäivälehtien seurassa. Ja ihmettelin asiakaspalvelun tasoa ravintolassa, jossa asiakkaan pitää vääntäytyä penkiltään tekemään tilausta ja maksamaan baaritiskin ääreen ja "anteeksi, onko täällä pöytiintarjoilu?" -kysymykseen vastataan silti nokkavasti että no kyllä tietenkin on.
Opin elämältä
sen, että asiat ja akillesjänteet eivät aina mene niin kuin tahtoisi tai suunnittelisi. Ei se mitään, suunnitelmia voi muuttaa ja jänteet epäilemättä paranevat ajan myötä.
Tänään jäi harmittamaan
loistavan aurinkopäivän hiihtolenkin typistyminen kovin lyhyeksi. Silti.
Unelmoin
kivuttomista kintuista.
Pohdiskelin
kevään ohjelmaa, hajanaisia työasioita ja uusien suksien ja monojen hankintaa.
Päivän kohokohta
oli Pirkon Pirtti -nimisen ravintolan kala-annos. Erityismainitsemme jumalaisen korvasienikastikkeen.
Nukkumaan menin
saunapuhelinkopissa käydyn iltakeskustelun jälkeen, taas, väsyneenä ja onnellisena.
Ajatukseni ennen unta
ei kyllä muistu enää mieleen.
Päivän biiseinä
iltajamien hilpeät haitarikappaleet Juokse sinä hummasta Kuubalaiseen serenadiin.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 6
Heräsin aamulla
pöllämystyneenä seitsemältä aamulla vellikellon kuminaan.
Havahduttavaa aamussa
oli rapsakka pakkanen, joka sai aikaan pukeutumispohdintoja luksusaamupalan äärellä. Mutta siitä se sitten lauhtui.
Tässä päivässä pysähdytti
jälleen kerran jylhä, puuton ja luminen tunturimaisema Kiilopään huipulta.
Lounasaikaan puhuin
hiihtämisestä Suomen Ladun majalla Kiilopään juurella lohisoppaa litkien.
Opin elämältä
sen, että tunturien ylittäminen on hauskinta hiihtämistä. Esiopetus tapahtui jo alkuviikon aikana, eilen opetus kristallisoitui.
Tänään jäi harmittamaan
se, että illanvietto vesittyi liian myöhäiseen karaokealoitusaikaan. PMMP:n kello 24.00 alkavaa keikkaa ei otettu edes harkintaan.
Unelmoin
oikeasta akillesjänteestä, joka hoitaisi hommansa enempiä valittamatta eikä alkaisi kiukutella tuntureita ylittäessä. En ole väleissä akillesjänteideni kanssa.
Pohdiskelin
öiseen aikaan saunan lauteilla Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi -teosta puhelinvälitteisesti. Sauna ei ollut lämmin, se oli ainut tila majapaikassa jossa kukaan ei juuri sillä hetkellä nukkunut.
Päivän kohokohta
oli hämmästyttävän hyvä eikä yhtään puolikuollut olo melkein 28 kilometrin hiihdon ja kahden tunturin ylityksen jälkeen. Sitten saunaan ja syömään. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia.
Nukkumaan menin
totaaliuupuneena mutta onnellisena, taas kerran.
Ajatukseni ennen unta
oli luultavasti varsin monipolvinen ja kirjava, koska se siivitti vilkkaaseen unimaailmaan. Olin siirtynyt ketterästi myös Nasun uniin, soittamaan pianoharmonikkaa irkkubändin keikalle.
Päivän biisi
oli se saamarin Kilpisjärven mahtava Saana, joka on soinut päässä maanantaista asti. Uusi biisi, anyone?
pöllämystyneenä seitsemältä aamulla vellikellon kuminaan.
Havahduttavaa aamussa
oli rapsakka pakkanen, joka sai aikaan pukeutumispohdintoja luksusaamupalan äärellä. Mutta siitä se sitten lauhtui.
Tässä päivässä pysähdytti
jälleen kerran jylhä, puuton ja luminen tunturimaisema Kiilopään huipulta.
Lounasaikaan puhuin
hiihtämisestä Suomen Ladun majalla Kiilopään juurella lohisoppaa litkien.
Opin elämältä
sen, että tunturien ylittäminen on hauskinta hiihtämistä. Esiopetus tapahtui jo alkuviikon aikana, eilen opetus kristallisoitui.
Tänään jäi harmittamaan
se, että illanvietto vesittyi liian myöhäiseen karaokealoitusaikaan. PMMP:n kello 24.00 alkavaa keikkaa ei otettu edes harkintaan.
Unelmoin
oikeasta akillesjänteestä, joka hoitaisi hommansa enempiä valittamatta eikä alkaisi kiukutella tuntureita ylittäessä. En ole väleissä akillesjänteideni kanssa.
Pohdiskelin
öiseen aikaan saunan lauteilla Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi -teosta puhelinvälitteisesti. Sauna ei ollut lämmin, se oli ainut tila majapaikassa jossa kukaan ei juuri sillä hetkellä nukkunut.
Päivän kohokohta
oli hämmästyttävän hyvä eikä yhtään puolikuollut olo melkein 28 kilometrin hiihdon ja kahden tunturin ylityksen jälkeen. Sitten saunaan ja syömään. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia.
Nukkumaan menin
totaaliuupuneena mutta onnellisena, taas kerran.
Ajatukseni ennen unta
oli luultavasti varsin monipolvinen ja kirjava, koska se siivitti vilkkaaseen unimaailmaan. Olin siirtynyt ketterästi myös Nasun uniin, soittamaan pianoharmonikkaa irkkubändin keikalle.
Päivän biisi
oli se saamarin Kilpisjärven mahtava Saana, joka on soinut päässä maanantaista asti. Uusi biisi, anyone?
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 5
Heräsin aamulla
virkeänä hyvin nukutun ja pitkän yön jälkeen. Näin tosin perinteistä syyllistysunta tupaantuliaisista, joita en ollut muistanut valmistella.
Havahduttavaa aamussa
ei tainnut taaskaan olla mikään. Ehkä loistava aamupala, jälleen kerran.
Tässä päivässä pysähdytti
totaaliuupumus 27 kilometrin hiihtolenkin jälkeen. Ja se, millaista mehua voidaan ihmisille myydä kahden euron kiskurihintaan.
Lounasaikaan en puhunut
ainakaan mitään mieliinpainuvaa. Söin lettua, join kallista mehunlitkua ja ihastelin Lintu-Antin kätten töitä.
Opin elämältä
sen, että älä osta mitään -kampanjaa on vaikea toteuttaa jos käy innokas myyjä niin sääliksi että ostaa vahingossa vaaleanpunaisen lettipipon.
Tänään jäi harmittamaan
se, että napakelkkailu Kuukkelilammen jäällä jäi vain haaveeksi.
Unelmoin
vasemmasta akillesjänteestä, joka hoitaisi hommansa enempiä valittamatta eikä alkaisi kiukutella tuntureita ylittäessä.
Pohdiskelin
johtuuko edellä mainittu akillesjännevamma silkasta äkkirasituksesta vai olisiko 20 vuotta vanhoilla monoilla sittenkin jotain tekemistä asian kanssa.
Päivän kohokohta
oli monen kilometrin lasku Palopään tunturilta alas Kuukkelilammelle. Huisaa! Tunturin laelta alas laskeminen on sitä paitsi erityisen kivaa siksi, että sille tunturille on ensin itse kivunnut.
Nukkumaan menin
väsyneenä mutta onnellisena - se kuuluu täällä asiaan.
Ajatukseni ennen unta
jäi puolitiehen, kun nukahdin kesken kaiken. Jotenkin se liittyi hyvään mieleen siitä, että sain tekstiviestin missä luki että soitellaan vaikka taas aamulla.
Päivän biisejä
ovat kaikki ne, joita hiihtopelimanni illansuussa meille haitarilla soitteli. Ja joista ei tietenkään muistettu sanoja.
virkeänä hyvin nukutun ja pitkän yön jälkeen. Näin tosin perinteistä syyllistysunta tupaantuliaisista, joita en ollut muistanut valmistella.
Havahduttavaa aamussa
ei tainnut taaskaan olla mikään. Ehkä loistava aamupala, jälleen kerran.
Tässä päivässä pysähdytti
totaaliuupumus 27 kilometrin hiihtolenkin jälkeen. Ja se, millaista mehua voidaan ihmisille myydä kahden euron kiskurihintaan.
Lounasaikaan en puhunut
ainakaan mitään mieliinpainuvaa. Söin lettua, join kallista mehunlitkua ja ihastelin Lintu-Antin kätten töitä.
Opin elämältä
sen, että älä osta mitään -kampanjaa on vaikea toteuttaa jos käy innokas myyjä niin sääliksi että ostaa vahingossa vaaleanpunaisen lettipipon.
Tänään jäi harmittamaan
se, että napakelkkailu Kuukkelilammen jäällä jäi vain haaveeksi.
Unelmoin
vasemmasta akillesjänteestä, joka hoitaisi hommansa enempiä valittamatta eikä alkaisi kiukutella tuntureita ylittäessä.
Pohdiskelin
johtuuko edellä mainittu akillesjännevamma silkasta äkkirasituksesta vai olisiko 20 vuotta vanhoilla monoilla sittenkin jotain tekemistä asian kanssa.
Päivän kohokohta
oli monen kilometrin lasku Palopään tunturilta alas Kuukkelilammelle. Huisaa! Tunturin laelta alas laskeminen on sitä paitsi erityisen kivaa siksi, että sille tunturille on ensin itse kivunnut.
Nukkumaan menin
väsyneenä mutta onnellisena - se kuuluu täällä asiaan.
Ajatukseni ennen unta
jäi puolitiehen, kun nukahdin kesken kaiken. Jotenkin se liittyi hyvään mieleen siitä, että sain tekstiviestin missä luki että soitellaan vaikka taas aamulla.
Päivän biisejä
ovat kaikki ne, joita hiihtopelimanni illansuussa meille haitarilla soitteli. Ja joista ei tietenkään muistettu sanoja.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 4
Heräsin aamulla
keittiöstä kantautuvaan aamiaisvastaavan puurokattilan kolisteluun. Ihan liian lyhyiden yöunien ja vähän yläkanttiin mitoitettujen alkoholiannosten jälkeen.
Havahduttavaa aamussa
ei ollut mikään. Otin uuden päivän vastaan lähinnä koomassa. Aamiainen oli loistava!
Tässä päivässä pysähdytti
erämaamaisema Kaunispään huipulta, kun pysähdyimme vilkaisemaan taaksemme parin kilometrin sinnikkään kipuamisen jälkeen.
Lounasaikaan puhuin
jumalaisen lohikeiton äärellä öykkärimäisistä itävaltalaismiehistä ja moottorikelkkailun ylivertaisesta typeryydestä. Sellaisen ihmisen ylpeydellä, joka oli juuri omin lihasvoimin suorittanut saman operaation minkä laiskat öykkärit moottorikelkoillaan.
Opin elämältä
sen, että liian vähän yöunta, 11 kilometriä tunturihiihtoa ja siihen päälle tuhti annos saunomista ja ylensyöntiä saavat aikaan melko tömäkän väsymystilan, joka edellyttää nukkumaanmenoa kello yhdeksältä illalla.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
ainakaan dagen efter -hiihtoreittivalinta.
Unelmoin
illalla siitä, että oppisin joskus mitoittamaan ateriani siten, ettei tulisi aina ähky.
Pohdiskelin
sitä, millainen kauneuskäsitys on sillä henkilöllä, joka on suunnitellut Saariselän kylänraittia Siberia-ravintolan kohdalla koristavan revontulimuovikammotushässäkän.
Päivän kohokohta
oli iltapäivän fiilis saunassa ensimmäisten löylyjen aikaan, hiihtolenkin jälkeen.
Nukkumaan menin
väsyneenä mutta onnellisena.
Ajatukseni ennen unta
oli se, että pääsisipä satunnainen matkailija hengissä perille maakuntayliopistokaupunkiin. Pääsi se.
Päivän biisi
oli se lastenlaulu, missä lauletaan että "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa". Aksun esittämänä puhelimen välityksellä, pelkkä ihhahhaa-osuus tosin.
keittiöstä kantautuvaan aamiaisvastaavan puurokattilan kolisteluun. Ihan liian lyhyiden yöunien ja vähän yläkanttiin mitoitettujen alkoholiannosten jälkeen.
Havahduttavaa aamussa
ei ollut mikään. Otin uuden päivän vastaan lähinnä koomassa. Aamiainen oli loistava!
Tässä päivässä pysähdytti
erämaamaisema Kaunispään huipulta, kun pysähdyimme vilkaisemaan taaksemme parin kilometrin sinnikkään kipuamisen jälkeen.
Lounasaikaan puhuin
jumalaisen lohikeiton äärellä öykkärimäisistä itävaltalaismiehistä ja moottorikelkkailun ylivertaisesta typeryydestä. Sellaisen ihmisen ylpeydellä, joka oli juuri omin lihasvoimin suorittanut saman operaation minkä laiskat öykkärit moottorikelkoillaan.
Opin elämältä
sen, että liian vähän yöunta, 11 kilometriä tunturihiihtoa ja siihen päälle tuhti annos saunomista ja ylensyöntiä saavat aikaan melko tömäkän väsymystilan, joka edellyttää nukkumaanmenoa kello yhdeksältä illalla.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
ainakaan dagen efter -hiihtoreittivalinta.
Unelmoin
illalla siitä, että oppisin joskus mitoittamaan ateriani siten, ettei tulisi aina ähky.
Pohdiskelin
sitä, millainen kauneuskäsitys on sillä henkilöllä, joka on suunnitellut Saariselän kylänraittia Siberia-ravintolan kohdalla koristavan revontulimuovikammotushässäkän.
Päivän kohokohta
oli iltapäivän fiilis saunassa ensimmäisten löylyjen aikaan, hiihtolenkin jälkeen.
Nukkumaan menin
väsyneenä mutta onnellisena.
Ajatukseni ennen unta
oli se, että pääsisipä satunnainen matkailija hengissä perille maakuntayliopistokaupunkiin. Pääsi se.
Päivän biisi
oli se lastenlaulu, missä lauletaan että "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa". Aksun esittämänä puhelimen välityksellä, pelkkä ihhahhaa-osuus tosin.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 3
Heräsin aamulla
vähän pihalla siitä, missä olen. Hetken päästä tajusin olevani kemijärveläisen lapsiperheen olohuoneen sohvalla, makuupussissa joka haisi miehekkäästi savulle.
Havahduttavaa aamussa
oli pienen, rauhallisen vauvan musikaalisuus. Naistenpäivän aamun haitaritanssit saivat vauvankin jytäämään.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että vähän huonommalla tuurilla en olisi tässä kirjoittamassa tätä.
Lounasaikaan puhuin
hiihtoreittisuunnitelmista, ilta-aterian koostumuksesta ja ulosajoista liukkailta teiltä.
Opin elämältä
sen, että aika ohuen langan varassa täällä roikutaan. Ja melko sattumanvaraisesti.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
se, että tuli illalla valittua se majapaikan ovea lähinnä oleva baari.
Unelmoin
siitä, että viikko sitten täydelliseksi hiottua vaihtoaskelta olisi voinut hioa vielä täydellisemmäksi Saariselän sunnuntai-illassa.
Pohdiskelin
ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.
Päivän kohokohta
oli illansuun hiihtoretki tunturissa.
Nukkumaan menin
kaikkeni antaneena, puoli kahdelta yöllä, 279 kilometriä (265 autolla, 14 suksilla) myöhemmin.
Ajatukseni ennen unta
oli se, että olipa päivä. Loppujen lopuksi sitä aika harvoin on todellisessa kuolemanvaarassa jääden kuitenkin henkiin hiuskarvankaan taittumatta.
Päivän biisi
oli Tuula Amberlan Lulu. Laurakaisan ja Nasun karaokeversiona.
vähän pihalla siitä, missä olen. Hetken päästä tajusin olevani kemijärveläisen lapsiperheen olohuoneen sohvalla, makuupussissa joka haisi miehekkäästi savulle.
Havahduttavaa aamussa
oli pienen, rauhallisen vauvan musikaalisuus. Naistenpäivän aamun haitaritanssit saivat vauvankin jytäämään.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että vähän huonommalla tuurilla en olisi tässä kirjoittamassa tätä.
Lounasaikaan puhuin
hiihtoreittisuunnitelmista, ilta-aterian koostumuksesta ja ulosajoista liukkailta teiltä.
Opin elämältä
sen, että aika ohuen langan varassa täällä roikutaan. Ja melko sattumanvaraisesti.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
se, että tuli illalla valittua se majapaikan ovea lähinnä oleva baari.
Unelmoin
siitä, että viikko sitten täydelliseksi hiottua vaihtoaskelta olisi voinut hioa vielä täydellisemmäksi Saariselän sunnuntai-illassa.
Pohdiskelin
ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.
Päivän kohokohta
oli illansuun hiihtoretki tunturissa.
Nukkumaan menin
kaikkeni antaneena, puoli kahdelta yöllä, 279 kilometriä (265 autolla, 14 suksilla) myöhemmin.
Ajatukseni ennen unta
oli se, että olipa päivä. Loppujen lopuksi sitä aika harvoin on todellisessa kuolemanvaarassa jääden kuitenkin henkiin hiuskarvankaan taittumatta.
Päivän biisi
oli Tuula Amberlan Lulu. Laurakaisan ja Nasun karaokeversiona.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 2
Heräsin aamulla
viideltä siihen, kun petikaveri ilmoitti nähneensä kamalaa painajaisunta.
Havahduttavaa aamussa
oli tietoisuus siitä, että aamut sellaisina kuin ne ovat viime viikkoina olleet, ovat hetken aikaa saavuttamattomissa.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että Suomi on helkkarin iso ja autio maa.
Lounasaikaan puhuin
Paltamon Karjalanvaaralla englanniksi Kööpenhaminaan muuttamisesta. Kaenuulaista kosmopolitismia.
Opin elämältä
sen, että tärkeää ei aina ole perillepääsy, myös matkantekoon kannattaa satsata.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
ainakaan se, että matkatoveri tykkää autolla ajamisesta. Kilometrien tasajako oli pahasti Nasuun päin kallellaan.
Unelmoin
pohjoisessa odottavasta hiihtoeuforiasta.
Pohdiskelin
Kemijärven illassa sitä, miten rauhallinen voikaan olla pieni vauva, jos hän on rauhallinen luonteeltaan. Ja miten erilaisia luonteita meillä jo pienestä vauvasta alkaen on.
Päivän kohokohta
oli varmaankin pikkusysterin täydellinen puhelinsoittoajoitus, joka mahdollisti edellä mainitun lounaskeskustelun.
Nukkumaan menin
kaikkeni antaneena, 644 kilometriä myöhemmin.
Ajatukseni ennen unta
ei jälleen kerran tallentunut kovalevylle.
Päivän biisi
oli Maija Vilkkumaan Hei Tie. Kaupunkeihin, kyliin ja sille välille.
viideltä siihen, kun petikaveri ilmoitti nähneensä kamalaa painajaisunta.
Havahduttavaa aamussa
oli tietoisuus siitä, että aamut sellaisina kuin ne ovat viime viikkoina olleet, ovat hetken aikaa saavuttamattomissa.
Tässä päivässä pysähdytti
se, että Suomi on helkkarin iso ja autio maa.
Lounasaikaan puhuin
Paltamon Karjalanvaaralla englanniksi Kööpenhaminaan muuttamisesta. Kaenuulaista kosmopolitismia.
Opin elämältä
sen, että tärkeää ei aina ole perillepääsy, myös matkantekoon kannattaa satsata.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
ainakaan se, että matkatoveri tykkää autolla ajamisesta. Kilometrien tasajako oli pahasti Nasuun päin kallellaan.
Unelmoin
pohjoisessa odottavasta hiihtoeuforiasta.
Pohdiskelin
Kemijärven illassa sitä, miten rauhallinen voikaan olla pieni vauva, jos hän on rauhallinen luonteeltaan. Ja miten erilaisia luonteita meillä jo pienestä vauvasta alkaen on.
Päivän kohokohta
oli varmaankin pikkusysterin täydellinen puhelinsoittoajoitus, joka mahdollisti edellä mainitun lounaskeskustelun.
Nukkumaan menin
kaikkeni antaneena, 644 kilometriä myöhemmin.
Ajatukseni ennen unta
ei jälleen kerran tallentunut kovalevylle.
Päivän biisi
oli Maija Vilkkumaan Hei Tie. Kaupunkeihin, kyliin ja sille välille.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Olipa lomapäivä, osa 1
Heräsin aamulla
kotona Kasarmikadulla, viskelin viimeiset tavarat matka-askiin ja kipitin töihin. Ennen kipitystä keitin kahvit. Vaikka ei se kahvi siellä pannussa paljoa piristä, mikä tuli todettua kolmisen tuntia myöhemmin.
Havahduttavaa aamussa
oli se, että melko hiihtolomapainotteisesti pukeutuneena muistin työpaikalle saavuttuani, että minulla oli treffit toimitusjohtajan kanssa. Vaelluskengät, jätkäfarkut ja radiopaita osoittautuivat varsin kelvolliseksi vaatetukseksi, toimitusjohtaja oli projektisuunnitelmalleni suosiollinen.
Tässä päivässä pysähdytti
"kyllä minä tiedän paremmin kuin sinä itse miltä sinusta tuntuu" -asenne, joka huokui saamastani sähköpostiviestistä. Mietin hetken, miten asiat olisivat jos ne eivät olisi niin kuin nyt, ja olin hyvin, hyvin iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen asioiden nykytilasta.
Lounasaikaan puhuin
Saariselän latuverkostosta.
Opin elämältä
sen, että pienen pieni tunnetilan muutos voi saada aikaan suuren suuria asioita.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
se, että en yleensä jännitä juuri mitään uusia tilanteita. Olisi mennyt hyvä jännitys taas kerran ihan hukkaan.
Unelmoin
hetken Mikkelissä sellaisesta keittiöstä kuin Nasulla. Sitten olin taas tyytyväinen omaani. Koska siellä häärää mestarikokki.
Pohdiskelin
sitä, miten kova ikävä viikossa ehtii tulla. Ja miksi Olvi on päättänyt valmistaa Kulta Lonkero -nimistä hirvitystä.
Päivän kohokohta
koettiin Bulevardilla kun loma oli alkanut ja Corolla suuntasi kohti pohjoista.
Nukkumaan menin
vähän huonon omantunnon vallassa. Vein koiralta petipaikan. Sori, Juulia.
Ajatukseni ennen unta
oli varmasti säkenöivä ja kuolematon, mutta en muista sitä enää koska nukahdin sekunnissa.
Päivän biisi
oli Ismo Alangon Kamaan ja Tavaraan. Koska lomalukemiseksi nappasin mukaan viimeisen ostamani esineen, John Naishin Riittää jo! -kirjan.
kotona Kasarmikadulla, viskelin viimeiset tavarat matka-askiin ja kipitin töihin. Ennen kipitystä keitin kahvit. Vaikka ei se kahvi siellä pannussa paljoa piristä, mikä tuli todettua kolmisen tuntia myöhemmin.
Havahduttavaa aamussa
oli se, että melko hiihtolomapainotteisesti pukeutuneena muistin työpaikalle saavuttuani, että minulla oli treffit toimitusjohtajan kanssa. Vaelluskengät, jätkäfarkut ja radiopaita osoittautuivat varsin kelvolliseksi vaatetukseksi, toimitusjohtaja oli projektisuunnitelmalleni suosiollinen.
Tässä päivässä pysähdytti
"kyllä minä tiedän paremmin kuin sinä itse miltä sinusta tuntuu" -asenne, joka huokui saamastani sähköpostiviestistä. Mietin hetken, miten asiat olisivat jos ne eivät olisi niin kuin nyt, ja olin hyvin, hyvin iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen asioiden nykytilasta.
Lounasaikaan puhuin
Saariselän latuverkostosta.
Opin elämältä
sen, että pienen pieni tunnetilan muutos voi saada aikaan suuren suuria asioita.
Tänään ei jäänyt harmittamaan
se, että en yleensä jännitä juuri mitään uusia tilanteita. Olisi mennyt hyvä jännitys taas kerran ihan hukkaan.
Unelmoin
hetken Mikkelissä sellaisesta keittiöstä kuin Nasulla. Sitten olin taas tyytyväinen omaani. Koska siellä häärää mestarikokki.
Pohdiskelin
sitä, miten kova ikävä viikossa ehtii tulla. Ja miksi Olvi on päättänyt valmistaa Kulta Lonkero -nimistä hirvitystä.
Päivän kohokohta
koettiin Bulevardilla kun loma oli alkanut ja Corolla suuntasi kohti pohjoista.
Nukkumaan menin
vähän huonon omantunnon vallassa. Vein koiralta petipaikan. Sori, Juulia.
Ajatukseni ennen unta
oli varmasti säkenöivä ja kuolematon, mutta en muista sitä enää koska nukahdin sekunnissa.
Päivän biisi
oli Ismo Alangon Kamaan ja Tavaraan. Koska lomalukemiseksi nappasin mukaan viimeisen ostamani esineen, John Naishin Riittää jo! -kirjan.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Kaikki mitä olet aina halunnut tietää Laurakaisasta muttet ole uskaltanut kysyä
Blogini hallintakoneisto on pullollaan puoleen väliin kirjoitettuja tekstejä, jotka ovat hukkuneet viimeaikaisen kiireen ja härdellin alle. Tässä yksi niistä - mielikuvituksetonta Facebook-kamaa taas, kunnes elämä tasoittuu.
Nimi: Laurakaisa
Pituus: 175 cm
Kengännumero: 41
Hiustenväri: Tukholma
Silmienväri: siniharmaat
Lävistyksiä: ei edes niitä korvakoruja
Tatuoinnit: ei
VIIMEISIN
Kappale, jonka kuuntelit: YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen
Kappale, joka on juuttunut päähäsi: Samuli Putron Mitäpä jos
Henkilö, jolle soitit: Sini
Henkilö, joka soitti sinulle: DuoSportin nettikauppa, joka ei varsinaisesti ole henkilö
Tv-show, jonka katsoit: Katsoin eilen hetken jotain, jossa oli burn outissa kärvisteleviä lääkäreitä ja ulosajoja, ja kävin ennakkovaroittavaa keskustelua siitä etten suhtaudu positiivisesti auki olevaan televisioon, jota kukaan ei katso.
Henkilö, jota ajattelit: Panu
VASTAAN VAI PUOLESTA
Kaukosuhteet: Riippuu tilanteesta, pysyvänä olotilana vastaan.
Hyväksikäyttö: Minkä hyväksikäyttö? Jos toisten ihmisten niin vastaan, kaikissa olomuodoissaan.
Itsemurha: Vastaan. En ymmärrä logiikkaa.
Ihmisten tappaminen: Vastaan. En ymmärrä tätäkään logiikkaa.
Homo- ja lesbosuhteet: Puolesta. Tämän logiikan ymmärrän.
Saippuasarjat: Aivan sama, en katso kuitenkaan ja jos joku muu katsoo ja tykkää, katsokoon ja tykätköön.
KUINKA MONTA
Kertaa olet ollut rakastunut? lukuisia
Kertaa sydämesi on särkynyt? muutamia
Sydäntä olet särkenyt? Olen yrittänyt olla särkemättä. Kai niitä silti on joitakin kappaleita päässyt oman toimen ohella päässyt särkymään. Ei kai hirveän lopullisesti kuitenkaan.
Tyttöä olet suudellut? Lasketaanko poskisuudelmat? En ole pitänyt lukua.
Poikaa olet suudellut? En ole tilastoinut tätäkään.
Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? Mitä tarkoittaa "uskoa elämäsi"? Ainakin henkinen hyvinvointini riippuu niin totaalisesti tosiystävistäni, että heidän käsissään se elämäkin viime kädessä on.
Asiaa kadut menneisyydessäsi? Kahta, vähän. Mutta sikäli en kadu niitäkään, että opin molemmista paljon.
AJATTELETKO OLEVASI
Hauska? joskus
Ystävällinen? pääsääntöisesti
Huolehtiva? en kovinkaan
Suloinen? aina ja iankaikkisesti
SUOSIKKI
Mies ja naisnäyttelijä: Jean Reno ja Penelope Cruz
Karkki: lakossa
Sarjakuva/piirroselokuva: Fingerpori
Väri(t): musta ja harmaa
Viikonpäivä: perjantai
Inhokkipäiväsi: pidän niistä kaikista
Kukka: sinivuokko
Koru: äitin vanha luokkasormus, kulkenut jo vuosikaudet mukana peukalossa
Kesä/talvi: kesä
HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
Nukkui sängyssäsi: Minulla ei ole sänkyä.
Näki sinun itkevän: Panu
Sai sinut itkemään: Nakkikastike, joka on täten henkilö
Oli kanssasi elokuvissa: toinen itsevalituista sisaristani
Huusi sinulle: en muista, milloin joku on viimeksi tosissaan huutanut minulle
Lähetti sinulle sähköpostia: Tohtorska Tampereelta
OLETKO KOSKAAN...
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä: Miten muuten sen voi sanoa?
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa: Riippuu julkisen paikan määrittelystä.
Pitänyt jonkun salaisuuden: tottakai
Itkenyt elokuvan aikana: Harva se elokuva. Mm. Terminator II:n loppukohtaus.
Suunnitellut viikkosi tv-ohjelman perusteella: En ala-asteen jälkeen.
Ollut esiintymislavalla: Kyllä vainenkin.
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta: En ikinä.
YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? En.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta?: Com si com sa.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? Asioitten jakaminen, inttäminen ja kinastelu.
MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri?: Ei edes sakkoja ikinä.
Mitä kieliä osaat?: suomi, venäjä, englanti, ruotsi, ranska, saksaa osaan lukea ja ukrainaksi ja georgiaksi sanoa kolme fraasia.
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi: Minulla ei ole makuuhuonetta.
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten: Kiihtyvyys nollasta sataan.
Kamalin tunne maailmassa: Myötähäpeä.
Ketä rakastat: Eläviä rakkaitani.
Ketä kaipaat: Kuolleita rakkaitani.
SINÄ
Lempinimet: Lååra, Mussu, Looris
Nimesi alkukirjaimet: LKH
Kuinka vanhalta näytät?: Ikäiseltäni.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt?: 27,5.
Silmälasit/piilolinssit: Molemmat, ensin mainittuja kaksin kappalein.
Onko sinulla lemmikkejä? Ei. Haluaisin mäyräkoiran.
Mikä saa sinut nolostumaan? Omat hölmöydet.
Mikä saa sinut onnelliseksi? Toiset ihmiset
Mikä huolestuttaa sinua? Eipä juuri mikään. Joko olen jonkun järjettömän asian takia hetken kokovartalopaniikissa tai sitten varsin huoleton.
---------
Tänään soi keskiviikon kunniaksi muinainen Karkkiautomaatin biisi Ykkösbussi. "Keskiviikko ja sinä hymyilit, keskiviikko ja päivän pelastit."
Nimi: Laurakaisa
Pituus: 175 cm
Kengännumero: 41
Hiustenväri: Tukholma
Silmienväri: siniharmaat
Lävistyksiä: ei edes niitä korvakoruja
Tatuoinnit: ei
VIIMEISIN
Kappale, jonka kuuntelit: YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen
Kappale, joka on juuttunut päähäsi: Samuli Putron Mitäpä jos
Henkilö, jolle soitit: Sini
Henkilö, joka soitti sinulle: DuoSportin nettikauppa, joka ei varsinaisesti ole henkilö
Tv-show, jonka katsoit: Katsoin eilen hetken jotain, jossa oli burn outissa kärvisteleviä lääkäreitä ja ulosajoja, ja kävin ennakkovaroittavaa keskustelua siitä etten suhtaudu positiivisesti auki olevaan televisioon, jota kukaan ei katso.
Henkilö, jota ajattelit: Panu
VASTAAN VAI PUOLESTA
Kaukosuhteet: Riippuu tilanteesta, pysyvänä olotilana vastaan.
Hyväksikäyttö: Minkä hyväksikäyttö? Jos toisten ihmisten niin vastaan, kaikissa olomuodoissaan.
Itsemurha: Vastaan. En ymmärrä logiikkaa.
Ihmisten tappaminen: Vastaan. En ymmärrä tätäkään logiikkaa.
Homo- ja lesbosuhteet: Puolesta. Tämän logiikan ymmärrän.
Saippuasarjat: Aivan sama, en katso kuitenkaan ja jos joku muu katsoo ja tykkää, katsokoon ja tykätköön.
KUINKA MONTA
Kertaa olet ollut rakastunut? lukuisia
Kertaa sydämesi on särkynyt? muutamia
Sydäntä olet särkenyt? Olen yrittänyt olla särkemättä. Kai niitä silti on joitakin kappaleita päässyt oman toimen ohella päässyt särkymään. Ei kai hirveän lopullisesti kuitenkaan.
Tyttöä olet suudellut? Lasketaanko poskisuudelmat? En ole pitänyt lukua.
Poikaa olet suudellut? En ole tilastoinut tätäkään.
Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? Mitä tarkoittaa "uskoa elämäsi"? Ainakin henkinen hyvinvointini riippuu niin totaalisesti tosiystävistäni, että heidän käsissään se elämäkin viime kädessä on.
Asiaa kadut menneisyydessäsi? Kahta, vähän. Mutta sikäli en kadu niitäkään, että opin molemmista paljon.
AJATTELETKO OLEVASI
Hauska? joskus
Ystävällinen? pääsääntöisesti
Huolehtiva? en kovinkaan
Suloinen? aina ja iankaikkisesti
SUOSIKKI
Mies ja naisnäyttelijä: Jean Reno ja Penelope Cruz
Karkki: lakossa
Sarjakuva/piirroselokuva: Fingerpori
Väri(t): musta ja harmaa
Viikonpäivä: perjantai
Inhokkipäiväsi: pidän niistä kaikista
Kukka: sinivuokko
Koru: äitin vanha luokkasormus, kulkenut jo vuosikaudet mukana peukalossa
Kesä/talvi: kesä
HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
Nukkui sängyssäsi: Minulla ei ole sänkyä.
Näki sinun itkevän: Panu
Sai sinut itkemään: Nakkikastike, joka on täten henkilö
Oli kanssasi elokuvissa: toinen itsevalituista sisaristani
Huusi sinulle: en muista, milloin joku on viimeksi tosissaan huutanut minulle
Lähetti sinulle sähköpostia: Tohtorska Tampereelta
OLETKO KOSKAAN...
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä: Miten muuten sen voi sanoa?
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa: Riippuu julkisen paikan määrittelystä.
Pitänyt jonkun salaisuuden: tottakai
Itkenyt elokuvan aikana: Harva se elokuva. Mm. Terminator II:n loppukohtaus.
Suunnitellut viikkosi tv-ohjelman perusteella: En ala-asteen jälkeen.
Ollut esiintymislavalla: Kyllä vainenkin.
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta: En ikinä.
YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? En.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta?: Com si com sa.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? Asioitten jakaminen, inttäminen ja kinastelu.
MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri?: Ei edes sakkoja ikinä.
Mitä kieliä osaat?: suomi, venäjä, englanti, ruotsi, ranska, saksaa osaan lukea ja ukrainaksi ja georgiaksi sanoa kolme fraasia.
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi: Minulla ei ole makuuhuonetta.
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten: Kiihtyvyys nollasta sataan.
Kamalin tunne maailmassa: Myötähäpeä.
Ketä rakastat: Eläviä rakkaitani.
Ketä kaipaat: Kuolleita rakkaitani.
SINÄ
Lempinimet: Lååra, Mussu, Looris
Nimesi alkukirjaimet: LKH
Kuinka vanhalta näytät?: Ikäiseltäni.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt?: 27,5.
Silmälasit/piilolinssit: Molemmat, ensin mainittuja kaksin kappalein.
Onko sinulla lemmikkejä? Ei. Haluaisin mäyräkoiran.
Mikä saa sinut nolostumaan? Omat hölmöydet.
Mikä saa sinut onnelliseksi? Toiset ihmiset
Mikä huolestuttaa sinua? Eipä juuri mikään. Joko olen jonkun järjettömän asian takia hetken kokovartalopaniikissa tai sitten varsin huoleton.
---------
Tänään soi keskiviikon kunniaksi muinainen Karkkiautomaatin biisi Ykkösbussi. "Keskiviikko ja sinä hymyilit, keskiviikko ja päivän pelastit."
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Vi har flyttat
Itse asiassa emme ole, läheskään loppuun asti. Mutta yritämme kovasti.
Elämääni ovat palanneet sellaiset siitä hetkeksi poistuneet asiat kuin Corollan asukaspysäköintitunnus, kävelymatka jokapaikkaan, taksijonojen ignorointi puolenyön jälkeen tapahtuvissa siirtymissä ynnä sivistyneet ja kulturellit suomenruotsalaisnaapurit, jotka eivät ole toistaiseksi varastaneet yhtään rappukäytävään välivarastoitua pahvilaatikkoa tai saaneet niiden johdosta hepulia.
Pahvilaatikoiden tyhjentämistä huomattavasti mukavampaa puuhaa on neuvotella esimerkiksi sopimuksia, joissa ilman vastapalveluksia appelsiinit kuoritaan valmiiksi, palastellaan lautaselle ja tarjoillaan haarukan ja valkoisen lautasliinan kera sohvalle. Siksi suomenruotsalaisnaapurit saavat edelleen tuijotella kotiin palatessaan paria 1800-lukulaisen rappukäytävän viehättävää interiööriä koristavaa pahvilaatikkoa. Ehkä huomiseen asti. Viimeistään yli-.
Maailmaa on edelleen parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone. Tarvittaessa naisen huoneeseen mahtuu myös mies, kitara ja Moccamaster.
---------
Tänään soi ainoa käsiin osunut cd-levy, Serranon perhe -televisiosarjan soundtrack. Yo soy fontanero!
Elämääni ovat palanneet sellaiset siitä hetkeksi poistuneet asiat kuin Corollan asukaspysäköintitunnus, kävelymatka jokapaikkaan, taksijonojen ignorointi puolenyön jälkeen tapahtuvissa siirtymissä ynnä sivistyneet ja kulturellit suomenruotsalaisnaapurit, jotka eivät ole toistaiseksi varastaneet yhtään rappukäytävään välivarastoitua pahvilaatikkoa tai saaneet niiden johdosta hepulia.
Pahvilaatikoiden tyhjentämistä huomattavasti mukavampaa puuhaa on neuvotella esimerkiksi sopimuksia, joissa ilman vastapalveluksia appelsiinit kuoritaan valmiiksi, palastellaan lautaselle ja tarjoillaan haarukan ja valkoisen lautasliinan kera sohvalle. Siksi suomenruotsalaisnaapurit saavat edelleen tuijotella kotiin palatessaan paria 1800-lukulaisen rappukäytävän viehättävää interiööriä koristavaa pahvilaatikkoa. Ehkä huomiseen asti. Viimeistään yli-.
Maailmaa on edelleen parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone. Tarvittaessa naisen huoneeseen mahtuu myös mies, kitara ja Moccamaster.
---------
Tänään soi ainoa käsiin osunut cd-levy, Serranon perhe -televisiosarjan soundtrack. Yo soy fontanero!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
