Valintoja

Niistähän tämä elämäksi kutsuttu touhu etupäässä koostuu.

Blogini tähänastinen päähenkilö ainakin mainintakertojen perusteella tapaa aina logoterapeuttisesti sanoa, että ihmisen tulee elämässään tehdä sellaisia valintoja, joiden kanssa kykenee elämään. Minä olen miettinyt tänä kesänä omiani, kulkenut taaksepäin askel askelelta, miettinyt joka käännöstä ja kurvia, yrittänyt muistaa valintojeni perusteita ja valintatilanteisiin johtaneita polkuja. Muistanutkin, aika paljon. Pudistellut päätäni pariinkin otteeseen.

Mutta katunut? En.

Valintoja sinänsä voi jälkikäteen, jälkiviisaasti, kirota mielessään katkerastikin, mutta jos muistaa juuri ne edellä mainitut perusteet ja tilanteet valintojen hetkellä, ei katuminen ole mahdollista. Koska itse kuitenkin tietää, ettei senhetkisen informaation, fiiliksen, perstuntuman tai pakkomielteen perusteella olisi tehnyt mitään toisin. Voi ainoastaan yrittää olla tekemättä ihan samoja virheitä ihan kauhean montaa kertaa uudelleen. Ja kun kuitenkin tekee, voi sitten taas yrittää vähän lisää.

On tietenkin oivallettava myös se, että valinnoilla on ikävät seuraukset. Ne nimittäin sulkevat toisia valintoja pois, lopullisesti. Saattavat toki aukoa uusiakin ovia, mutta ennen muuta rajaavat vaihtoehtoja. Ja se onkin ehkä aikuiseksi tulemisen merkki - että pystyy suojaamaan kuulonsa vaikka ovi nenän edessä paukahtaa kovaäänisesti kiinni.

Tämän illan valintani on olla nostalgisen surullisen haikean kiitollinen, monesta asiasta. Vaikka siitä, että jossain on joku joka tietää, että Laurakaisan nykyistenkin valintojen takapiruna häärii yhä ja edelleen mielipidevaikutttaja nimeltä Gil Crissom. Eikä niitä valintoja voi muuksi muuttaa, ennen kuin Crissomin kanssa on tehty tilit selviksi.

---------

Tänään soi Kerkko Koskisen Sateentekijä, se väärin kuultu versio liian kovalla automankassa keskellä kesäistä Mikkeliä. "En aio palata kirjoihin."