Olipa kerran idea, jonka mukaan perustettaisiin musiikkiopiston ryhmä, joka koostuisi vain ihmisistä, jotka eivät koskaan ole soittaneet mitään instrumenttia. Ryhmän nimeksi tulisi Pystymetsäorkesteri. Idea ei millään muotoa ole allekirjoittaneen, mutta kuulin siitä tänään eilen kohdalle osuneen satunnaisen musiikinkuuntelukohtauksen ansiosta.
Nerokas idea, ja "pystymetsäorkesteri" on yksi parhaita ikinä kuulemiani sanoja. Tilanne olisi luultavasti kiitollinen myös orkesterinjohtajalle, kun ei tarvitsisi välittää pianotuntien avulla lapsina traumatisoitujen aikuisparkojen psyykkauksesta vaan voisi keskittyä olennaiseen.
Aloimme aamulla soveltaa ideaa käytäntöön Listalla, joka on siis entisistä ja nykyisistä pietarilaisista koostuva viiden naisen ja yhden miehen kokoonpano. Onglma on se, että yksi meistä on aivan liian professionaalinen muusikko voidakseen soittaa Pystymetsäorkesterissa. Hänestä teimme siis taiteellisen johtajan. Yksi bändin jäsen elätteli hetken sen suuntaisia toiveita, että voisi vapaamatkustusmeiningillä vain pukeutua rokisti ja olla soittavinaan saksofonia. Meitä on liian vähän moiseen playback-toimintaan joten instrumetti piti väkisinkin valita.
Taiteellinen johtaja ehdotti ukulelea markkinoimalla sitä kuvauksella "vidun pieni skitta." Sitten käytiin seuraava keskustelu:
- Onkse rok?
- Se on asenteesta kiinni.
Loppujen lopuksi, kaikki on.
---------
Tänään soi Lapinlahden Lintujen Rakas ukulele soi. Taas löytyi kappale, jossa on useampiakin kerroksia mennyttä elämää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti