Land Rover ja Creme Ninon

Meillä oli eilen töissä ohjausryhmän suunnittelupalaveri. Lienee tarpeetonta mainita, että olin häpsingilläni päästyäni mukaan moiseen. Suunnittelua varten matkustimme junalla Hämeenlinnaan palaveroimaan, syömään lounasta, ajamaan maastureilla, saunomaan ja syömään illallista. Sitten matkustimme junalla takaisin Helsinkiin.

Sivuutan suunniteluosuuden toteamalla vain, että vilkas ja vikkelä vuosi on tulossa. Maastoajosta voisin sen sijaan selostaa suu vaahdossa enemmänkin. Jospa kuvat kuitenkin kertoisivat ja säästäisin ne tuhat sanaa johonkin muuhun:

Laurakaisa Land Roverin ratissa:



En ole koskaan aikaisemmin ajanut autoa niin, että a) näkisin ajamisen peilistä ja b) autosta olisi kaksi pyörää kokonaan ilmassa. Nyt olen:



Tämä seuraava on hölmö kuva. Tosielämässä ajan ylös mäkeä, joka oli

e
r
i
t
t
ä
i
n

j
y
r
k
k
ä.

Kuvassa näyttää kuitenkin siltä, kuin sunnuntaiajelisin pitkin vain lievästi kaltevaa metsätietä:



Yhtä kaikki, 80 000 euroa maksavalla maastoautolla ajaminen metsässä oli kivaa. Lisäksi se kirvoitti tänään listalla melko tunteellisia purkauksia sisältäneen keskustelun sovinismista, naisautoilusta ja takapenkillä naama punaisina karjuvista äijistä. Oman työyhteisöni kunniaksi on sanottava, että en saanut edes yhtään " hyvin se menee vaikka oletkin tyttö" -kannustusta kyydissä olijoilta, vaan rehtiä ja reilua palautetta siitä että ajan ihailtavan hyvin autoa myös tieverkon ulkopuolella.

Lisäksi kaunis hymyni sai työpaikan poikien ihailua osakseen.

Epäsovinistisessa työyhteisössäni on vain yksi vika: sukupuolijakauma on kenties toimialasta johtuen niin kieroutunut, että jouduin maastoajelun jälkeen saunomaan keskenäni. Illallispöydän plaseerauskin oli hieman haasteellinen, kun pöytään oli sijoitettava kuusi miestä ja yksi daami. Illallisen puitteisiin nähden daami olisi ehkä voinut valita farkkujen ja hupparin sijasta jotain muuta päällepantavaa, mutta onneksi charmanttien herraseuralaistenkin pukeutuminen noudatti samaa linjaa.

Istuin siis eilen fiksujen ja hauskojen työkavereitteni kanssa työnantajan sponsoroimalla kartanoillallisella ja pyörittelin sormissani menukorttia, jossa luki Creme Ninon ja pekonikarkkia, Prässättyä häränrintaa ja salottisipulikastiketta ynnä Karviaismarja-suklaaterriiniä ja karviaismarjasorbettia. Kaikki ne, jotka tietävät, mitä ennen tein työkseni, voivat luultavasti aavistaa, että sillä hetkellä oli melkoisen voitonriemuinen olo.

---------

Tänään soi Gary Mooren Over the hills and far away. Kunnes öljy loppuu.