Tapahtui tänä aamuna Forumin neljännessä kerroksessa:
Olin odottamassa hissiä päästäkseni alas Mannerheimintielle. Hissiä kanssani odotti harmaantunut, siistiin pukuun pukeutunut herrasmies. Kurkistin muina naisina hissitasanteen kaiteen yli, koska en ollut koskaan ajatellut, että se lasikulma on ylhäältä alas asti avointa tilaa. Herrasmiestä nauratti kurkisteluni, ja nauraduksesta alkoi keskustelu.
- Korkealla ollaan, sanoin.
- Ja ainakin ikkunasta näkyy komea maisema, vaikka aika harmaa onkin, totesi herrasmies.
- Taas yksi harmaa päivä, huokaisin.
- Niin, myönteli herrasmies, mutta loppujen lopuksi se on kyllä pelkästään omasta sisäisestä maailmasta kiinni, kuinka harmaana se näyttäytyy.
Keskustelu käytiin hississä matkalla alas. Ensimmäisessä kerroksessa toivotimme toisillemme mukavaa enemmän tai vähemmän harmaata päivää ja jatkoimme eri suuntiin.
Päivän opetus: Herättele auringonpaistetta sisuskaluissasi niin harmaata päivää voi saapua piristämään harmaantunut, filosofinen herrasmies.
---------
Tänään soi jo eilen tai toissapäivänä päähän sitkeästi jumahtanut Sielun Veljien Rakkaudesta. On se hyvä biisi, mutta ei ehkä enää kolmantena päivänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti