Tiedättehän ne kahvimainokset, joissa joku kädentaitoinen esitteli ammattiaan ja Lasse Mårtenson pimputti Myrskyluodon Maijaa taustalla.
Minä kävin tänään vierailulla sellaisessa mainoksessa. Kävelin kesken työpäivän Töölöön ja soitin ovikelloa. Oven ja kellon takana oli verstas, jossa rakennetaan ja korjataan soittimia ja mies, joka niitä rakentaa ja korjaa. Haisi puulta ja pölyltä ja katosta roikkui puolivalmiita viuluja.
Vietin mainoksessa melkein tunnin. Tai siis eihän se mikään mainos ollut vaan ihan oikeaa elämää. Katselin ja kuuntelin, ihmettelinkin. Sain eteeni esimerkeillä ryyditetyn luennon siitä, kuinka soittimia korjataan ja rakennetaan, mikä on oleellista ja mikä vähemmän oleellista.
Oleellista oli se, että kun kävelin Töölöstä takaisin työpaikalle, oli suorastaan fantastinen olo. Jonkinlainen maailmaa syleilevä tyytyväisyys siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat päättäneet tienata elantonsa tuon kaltaisella käsityöläisyydellä. Joilla on ollut kyky ja ehkä kiinnostus johonkin asiaan, ja jotka ovat sitten tehneet siitä itselleen ammatin.
Ehkä sekin ajatus, että kun itselläkin on kiinnostus ja kyky johonkin asiaan, pitäisi sen harjoittamiseen osata löytää nykyistä enemmän aikaa. Enemmän kuin blogiteksti illassa ja liuta sähköpostia Listalle.
Vaikka on sekin tärkeää, yksinäisenä iltana varsinkin.
---------
Tänään soi Kenen joukossa seisot, koska päivän erittäin hyvä ja ammattitaitoinen kysymys on ollut se, mitä tehdä kun leivästä jää reikä leipojan käteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti