Kirveltää

Sain juuri tekstiviestin. Kirjoitan sen tähän kaikkien ihailtavaksi:

"Ihan mahtavaa. Lomafiilis! Ollaan Wienissä vaihtamassa konetta, maataan rantatuoleissa ja juodaan mojitoja. Tosi Wien! Tää on tässä joen rannalla ja aurinko paistaa. Illalla lento Armeniaan. Kaukana työ ja stressi, lähellä aurinko, kaverit ja mojitot. Ihan mitenkään hieromatta suolaa haavoihin... Me saatiin Wienistä meidän näköinen paikka!"

Kiitosta vaan.

Viestin lähetti siis se retkikunta, jonka kanssa minun piti valloittaa tänä syksynä Georgia ja Armenia. Jii on raportoinut matkaanlähdön tunnelmista blogissaan.

Ja siellä ne nyt ovat, matkalla. Huomenna perillä Jerevanissa. Minä sen sijaan herään aamulla aikaisin ja menen vesisateessa töihin. Jotenkin se ei tällä hetkellä tunnu yhtään kivalta, kun tiedän, että olisi ollut myös mahdollisuus maata Wienissä auringossa loistotyyppien kanssa juomassa mojitoja joen rannassa.

Kaikki ei aina mene suunitelmien mukaan. Ei vaikka suunnitelma olisi omasta mielestä kuinka täydellinen.

---------

Tänään on se elokuun ilta, johon kuuluu CMX:n Elokuun kruunu. Se pitää soittaa aina sinä päivänä, kun ensimmäistä kertaa ymmärtää, että on vielä hetken kesä vaikka kohta on jo syksy.