Olen taas reaaliaikaisesti kytkeytynyt maailmanlaajuiseen verkkoon. Huhuu, täällä ollaan! Kun Welho suvaitsi toimittaa minulle vihdoin toimivan modeemin, sekä siihen yhden kappaleen kaikkia tarvittavia piuhoja eikä kahta kappaletta yhdenlaisia eikä yhtään toisenlaisia, kesti netin asennus 9,5 minuuttia. Otin aikaa. Rakastan Welhoa, vaikka rakkauteemme tulikin kuluneen viikon aikana ryppy. Kukaan ei ole täydellinen, ja lopulta olemme kuitenkin yksin.
Koska olen netissä, voin siis kertoa teille, että Lahdessa oli ihan mahtavaa. Hanoi Rokkasi ja PMMP oli loistava, meillä oli Hetskun kanssa hieno päätanssikoreografia, parin kuukauden angsti tuli pompittua ja huudettua ulos systeemeistä ja kaiken kruunasi ehdottoman laadukas keikkaseura ynnä Postuumit Peenikset -nimisen laulu- ja soitinyhtyeen perustava kokous. Eka biisikin on sanoitettu ja sanoitus tallennettu käsipyyhepaperille. Vielä alkuviikosta minulla oli vain aavistus siitä, että seuraavassa elämässäni aion olla rokkitähti, nyt olen jo kahdessa bändissä.
Tänä viikonloppuna on menty naimisiin ympäri Suomea urakalla. Onnea siis hääpareille, ja sille Anni Ammattilapsen suunnitelmalle, että allekirjoittaneen häitä tanssitaan 9.9.2009.
Matkasin piäkaupunkiseudulle Viivikonnan ja heidän televisionsa kanssa, hyppäsin Tiksissä asemalla junaan, ajelin junalla ja ratikalla takaisin Haagaan. Kun katsoin kadulta ikkunaani, jota koristaa purjevene, tunsin tulevani kotiin.
---------
Tänään soi sitkeästi päähän jämähtänyt Hanoi Rocksin Tragedy, ynnä nuoruusmuistot. Rauha REV-169:n muistolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti