Kuuma, köyhä ja ystävällinen

Kävipä niin, että äitini, tämän blogin kantava voima, jäädä pätkähti hetki sitten eläkkeelle. Mikä väkisinkin tarkoittaa sitä, ettei itsekään nyt enää ihan alakoululaisesta käy, jos äitikin on eläkemummo. Siis eläkeläinen, ja myös mummo.

Aleksanterin kuulumiset, sivujuonteena: Hänen isällään on siunattu kyky laskeutua yksivuotiaan kanssa ns. samalle tasolle, joten suku oli päässyt ihastelemaan ääneen kikattavaa lasta jolle isä oli lukenut kuvakirjasta tarinoita HYYYYYTELÖstä ja IGLUsta. Tämä vitsi ei kirjoitettuna naurata, mutta harva 1-vuotias osaakaan vielä lukea. Aksusta otettiin taannoin 1-vuotisvalokuvat, ja hänet oli 1-vuotisneuvolassa rokotettu kaikenlaisia kamalia tauteja vastaan, mikä puolestaan oli aiheuttanut lievää kuumetta ja kärttyilyä. Minä mietin, että joskus tulee varmaankin päivä, jolloin katsomme valokuvaa missä pieni mies istuu isossa tuolissa ja huokailemme, miten kauan siitä jo on, vaikka vastahan se oli.

Mutta nyt se on onneksi vielä nyt.

Vaan piti kirjoitta äidistä, joka jäi eläkkeelle ja teki pesäeron työelämään matkustamalla Armeniaan. Tänään äidiltä tuli viesti, jossa hän raportoi Armeniassa olevan kuumaa, köyhää ja ystävällisiä ihmisiä. Tarja Halosen taannoin istuttama puu oli tarkastettu, ja Jerevanissa toimii kännykkä mutta muualla ei.

Minä mietin Armeniaa, jossa olen itsekin kerran käynyt. Silloin oli Suomen EU-puheenjohtajuus ja Vardavar-juhla yhtä aikaa. Ensin mainittu sai minut sinkoilemaan puolijuoksua ympäri Jerevania, jälkimmäinen sai armenialaiset sinkoilemaan perässäni ja sinkauttelemaan niskaani ämpäritolkulla kylmää vettä. Kun pahin vesisota oli laantunut, minä juttelin pienessä matkamuistommyymälä-ravintolassa vanhan sedän kanssa. Setä soitti dudukia ja minä ihastelin sen surullista, kaihoisaa ääntä. Lakattuaan soittamasta setä totesi, että dudukin ääni on surullinen kuin meidän elämämme täällä.

Armenian kirkko on maailman vanhin kristillinen valtionkirkko. Armenian kieltä on kirjoitettu 400-luvulta. Siihen aikaan aika monessa paikassa vielä rapsuteltiin intellektuellin harrastuneisuuden herätessä täitä omasta tai kenties naapurin päästä. Tänään Armenia on kaikista ilmansuunnista eristetty, Karabahin sodan halvaannuttama kehitysmaa, josta ei kuumuutta eikä köyhyyttä puutu.

Maailma kääntyilee kummallisiin asentoihin. Se, mikä eilen saattoi olla totta, on tänään lakannut olemasta. Valtasuhteet vaihtuvat, ideologiat muuttavat muotoaan, vallankumoukset jyräävät hallitusten yli ja syntyy uusia hallituksia uusien vallankumousten jyrättäviksi.

Mikä silloin on tärkeää? Yksilön kannalta ehkä pieni mies, joka istuu suuressa tuolissa. Se, että minä sain tänään pöydän ja sen ääreen vieraita, joista tulin hyvin iloiseksi. Jääskeläisen puusepän tekemä lipasto jossa on suuret laatikot. Ystävät sähköpostin ja tekstiviestin päässä. Hilpeä vastaus kuriiripalvelureklamaatioon.

Ja samalla kuitenkin yksilökin on vain juuri sen yhden tekstiviestin päässä kummallisesti kääntyilevästä maailmasta. Yksilöllä on ystäviä ja tuttavia, jotka ovat yrittäneet julkiselta sanalta piilossa saada konflikteja sulamaan ja uusia sotia estetyksi ja jotka nyt valokeilaan hetkeksi nostettuina yrittävät saada rauhaa aikaan.

Maailma kääntyilee. Istun pöytäni ääressä ja toivon sen pysyvän hetkisen paikoillaan.

---------

Tänään äänessä tietenkin Armenian omat pojat maailmalla: System of a Down ja Chop Suey. Erästä tunnettua hevikitaristia lainaten: "SOAD on poppia".