Eilisen shoppailukierrokseni jälkeen vietin traditionaalisen iltapuhteen nokakkain läppärin kanssa, kirjoitin säännönmukaisen blogitekstin ja kävin Listan kanssa säännönmukaiset iltakeskustelut metroseksuaaleista ja tulevan Mikkelin kokoontumismatkan menuehdotuksista. Illan legendaarisin lause: "Kivekset on päässy valitettavasti loppumaan." Toim. huom. Puhe oli siis hirven kiveksistä. Niiden metroseksuaalisuutta ei käsitelty.
Jokailtaisten rutiinien aikana jatkoin viime päivinä rutiiniksi valitettavasti muodostunutta vesivahingoittuneiden tekstiilien pesuoperaatiota. Sitten siivosin. Tai ensin kyllä sovittelin uusia vaatteitani vanhojen vaatteitten kanssa. Sitten viikkasin pyykkiä. Sitten kello olikin jo aika paljon.
Olin luvannut tehdä suklaa-viskikakun huomista uuden vuoden vastaanottoa varten. Suosittelen lämpimästi, jumalattoman hyvää ja helppo tehdä. Tipattoman tammikuun viettäjät voivat valmistaa abso-version jättämällä viskin pois. En millään tavalla lannistunut myöhäisestä ajankohdasta, koska viime tingassa ja yösydämenä ne parhaat kakut syntyvät, vaan kävin riemumielin toimeen.
Suklaa-viskikakkuun tulee pohja keksinmuruista ja sulatetusta voista. Kaivoin keittiöni sofistikoituneimman kodinkoneen, TV-shopin kuolemattoman Mama's Handin esiin keksien murentamista varten ja lykkäsin mukiin voipalan ja mukin mikroon sulamaan. Olin Hyvä Kokki ja vahdin tavoistani poiketen voin sulamista niin, ettei se päässyt kiehumaan ja pärskiytymään pitkin mikron sisäseiniä. Taputin itseäni olalle ammattimaisesta suorituksesta.
Sitten avasin mikron oven ja jostain minulle itsellenikin hämärän peittoon jääneestä syystä kippasin reteästi kumoon mukillisen sulaa voita. Mikro on jenkkimallisen jääkaapin päällä, joten voisula levisi ensin mikron edustalle jääkaapin päälle, ja kun vielä hoin kauhusta paikalleni jähmettyneenä voivittua, rasvanorot alkoivat valua pitkin jääkaappi-pakastimen ovea. Silloin tuli Laurakaisaankin eloa.
Kun olin saanut voin irti jääkaapista, mikroaaltouunista, keittiön lattiasta, sukistani, noin kymmenestä jääkaappimagneetista ja melko epäonnistuneesti myös Gypsy Queens And Kings -yhtyeen keikkalipusta (rasvan raidoittaman joulun jumppa-aikataulun heitin surutta roskikseen), kello oli vielä hyvin paljon enemmän kuin mitä se oli ollut suklaa-viskikakkutragedian alkaessa. Päätin ilahduttaa seuruetta suklaa-viskikakulla joskus suosiollisempana ajankohtana.
Tänä aamuna kävelin Bulevardin Kakkugalleriaan. Uuden vuoden vastaanottoa sulostuttaa varmasti erittäin herkullinen Kakkugallerian Suklaatrilogia.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvin paljon parempaa uutta vuotta kaikille!
---------
Tänään soi Maija Vilkkumaan Sut kuulen sut nään. Vuosi lopussa on mutta pianhan alkaa uus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti