Ongelmia vedenjakelussa

Vesi on kaiken tunnetun elämän perusehto, sanoo Wikipedia.

Tuli tänään todistettua.

Eilen olin niin sosiaalinen, että yksin jäävän kodin joulusiivous eli tiskien tiskaus ja vaatteiden viskely pyykkiin tai hyllylle jäi suoritettavaksi aamutoimien ohella. Aamutoimiin kuuluu myös lasillinen vettä kera kilpirauhasen turboboostauspillerin ja suihku. Vesilasin kohdalla meni vielä ihan hyvin, mutta sitten tuli tenkkapoo: Keittiön hanasta alkoi vesi lirisemään teelusikallinen minuutissa -vauhtia. Harjoitin tovin minimalistista tiskausta hyvin pienin liikkein ja mietin pääni puhki, missä vika ja miten nyt hoidetaan suihkussa käynti. Päätin sitten tehdä nerokkaan tutkimusmatkan kellariin, jossa sijaitsee sauna, koska naisen logiikka sanoi siinä kohtaa että saunassa voisi vesi juosta vaikka muussa talossa ei. (Älkää kysykö, mistä tämä logiikka juontaa juurensa.)

Astuin rappukäytävään. Jostain ylemmistä kerroksista kuului melko kuuluvia ääniä, joista ei voinut erehtyä, kun joskus on sattumalta kuullut miehen oksentavan vessanpönttöön. Astuin pikapikaa takaisin asuntooni ja vedin oven kiinni. Mietin, miten rappukäytävässä voi kuulua "mies oksentaa vessanpönttöön" -ääniä, kun rappukäytävässä ei pitäisi puoli seitsemältä aamulla olla kumpaakaan, ei miestä eikä pönttöä. Astuin hetken tuumiskeltuani takaisin rappukäytävään. Mies jatkoi oksentamistaan jossain yläkerroksissa. Totesin, että tässä on nyt tukanpesu kuitenkin akuuteimpana mielessä, oksentakoon mies kaikessa rauhassa, ja lähdin suunnistamaan kohti kellaria.

Kellarin portailla löivät aallot vastaan. Kesäisen putkirempan jäljiltä kellarissa on kieltämättä ollut melko pitkään ämpäri, johon on katosta tippunut vettä. Ilmeisesti vuoto oli pahentunut ja ämpäri tulvinut yli äyräidensä, koska kellarin lattiaa peitti noin kymmenen sentin vesikerros. Totesin, että saunaosastolle kahlaus ei liene hedelmällistä ja peruutin takaisin rappukäytävään. Siellä hölkkäsi vastaan kiroileva huoltomies, joka oli hätäpäissään katkaissut vedentulon koko talosta.

Menin takaisin sisään, pukeuduin, nostin joululomarepun selkään ja lähdin niine hyvineni kohti työpaikkaa. Matkalla soitin "kuka korvaa vahingot" -puhelun isännöitsijälle ja toisen vakuutusyhtiöön, koska vakuutusyhtiöt harrastavat ihmisten kiusaksi niin kutsuttuja suojeluohjeita. Halusin tietää, onko veden vallassa vellovan kellarikomeron jättäminen yksin joulunpyhiksi suojeluohjeen vastaista toimintaa joka johtaa vakuuutuskorvauksen epäämiseen. Isännöitsijä karjui pistävänsä putkiremppafirman vaikka henkilökohtaisesti vastuuseen vahingosta, vakuutusyhtiö totesi että tavarat lillikööt omassa liemessään sunnuntaihin asti kun varsinainen vahinko on jo tapahtunut eikä sille enää mitään voi.

Töissä pyrin suihkuun alakerran kuntosalin pukuhuoneeseen. Eilisestä asti takkuillut kulunvalvontajärjestelmä oli päättänyt, että ovet pysyvät suljettuina. Itkin kurjuuttani puhelimen välityksellä ihanalle työpaikan Samille, joka tuli hetken kuluttua kertomaan, että kulunvalvontaheppu on pukuhuoneen ovella sorkkaraudan kanssa, mars aamupesulle vain. (Okei, sorkkarauta oli liioittelua, sillä oli yleisavain.) Kävin suihkussa, pesin hampaat, levitin siniraidallisen pyyhkeen työhuoneeseen kuivumaan ja luomaan ympärilleen rantalomatunnelmaa.

Tämän päivän suurimman murheen piti olla joko kadonnut peukalosormus tai hukassa oleva mp3-soitin. Toisinpa kävi. Toivon lakonisesti täältä 250 kilometrin päästä, että vettyneet matkalaukkuni, vierasvaravuodenvaatteet ja kaikki se, mitä on siinä alimmaisessa pahvilaatikossa, pärjäilevät joulun yli eivätkä hirveästi pahastu vetisestä juhlanvietto-olosuhteestaan.

Mutta sitä kyllä mietin, miten se oksentava mies oli saanut sen vessanpöntön sinne rappukäytävään?

---------

Tänään soi PMMP:n Poika. Voisikohan kellariin rakentaa oikein ison akvaarion?