Olen kuluneen viikon aikana harrastanut työperäistä autoilua noin 800 kilometrin verran. Tiedän, että paljon työperäisesti autoilevien mielestä tuo tuskin on mainitsemisen arvoinen lukema, mutta henkilölle, joka on tällä viikolla harrastanut työperäistä autoilua ensimmäisen kerran elämässään, suoritus oli melko tuikea.
Varsinkin kun kyseinen henkilö pelkää ja vihaa talviautoilua. Liukkaus on tosin ilmastonmuutoksen myötä enää muisto vain, mutta pimeys sitäkin tuntuvampi olosuhde. Lisäksi varsinkin eilinen autoilu sisälsi litratolkula kuraa ja lasinpesunestettä ja operaation lopputuloksena oli auto, jota ei voi mennä metriä lähemmäs tulematta kuorrutetuksi inhalla rapakerroksella.
Koska viimeisin työperäinen autoilu suuntautui entiseen kotipitäjään, sain kaiken autoilun vastapainoksi nauttia työpäivinä harvinaisista luksuskokemuksista. Lounaaksi oli äitin tekemää tattikeittoa ja videotykin toimintaa testattiin lapsuudenkodin valkoiseksi rapatun takan kylkeen. Parasta oli kuitenkin työasioiden välillä istua keinutuolissa ja kuunnella Aleksanterin kanssa Leonard Cohenia - sen jälkeen kun pikkuveli oli korjannut rikki menneen mp3-soittimen.
Pitäisiköhän pyrkiä etätöihin.
---------
Tänään soi edelleen se Leonard Cohenin Anthem. Kaikessa on totisesti aina särö, mutta sen kautta valo pääsee sisään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti