Lisäjäseniä

Harkitsen vakavasti uuden perheenjäsenen ottamista muonavahvuuteen. Hän näyttää tältä:



Arvatkaa, mistä on kysymys? No tietenkin viulusta:



Päreiksi lainasoittajan käsissä menneen pikkuviuluni korjannut viulunrakentaja esitteli minulle taannoin vanhaa, melkein mustaksi lakattua, erittäin katu-uskottavan näköistä ja käytössä hivenen kulunutta pelimanniviulua kun pohdiskelin ääneen, että omakin viulu olisi kiva vaikka opettajalta lainatun viulun soittelussakaan ei sinänsä vikaa ole. Tuo ylläoleva leijonanpää on viulun simpukka, joka normaalisti myös näyttää tältä , eli nimensä mukaisesti simpukalta.

Kun sanoin opettajalle ensimmäisen kerran ääneen, että omakin viulu olisi kiva vaikka opettajalta lainatun viulun soittelussakaan ei sinänsä vikaa ole, alkoi opettaja spontaanisti puhua tästä samaisesta melkein mustasta leijonanpääviuluyksilöstä. Siinä vaiheessa rohkenin ajatella, että ehkä minä ja persoonallinen pelimanniviulu saattaisimmekin kuulua yhteen.

Tänä aamuna kävin pitkällisen harkinnan jälkeen hakemassa viulun koesoittoon. En malttanut odottaa kotiin asti vaan kaivoin viulun esiin työhuoneessa kun valtaosa saman käytävän varrella majailevista oli lähtenyt kotiin. Hyvin se soi. Vähän arasti, nuhaisesti, ei niin kirkkaasti kuin opettajan hollantilainen lainaviulu, mutta ammattilaisen näkemys oli, että ääni paranee kunhan vuosikymmenet vaiennut viulu taas tottuu soimaan. Viulua ensimmäisen kerran pidellessäni huomasin, että sen kaulassa on kaiverrus. Siinä lukee "B S-U 1917". Haluaisin ajatella, että se on viulun valmistajan puumerkki ja valmistusvuosi, mutta sitähän ei voi mistään tietää.

Viulu on kallis hankinta. Kiinalaisen tusinapelin jousineen, olkatukineen (olkatuki on vempele, jonka tarkoituksena on täyttää tyhjä tila leuan alle asetetun viulun ja hartian välissä ja siten estää viulunsoiton aiheuttamia kramppeja ja nyrjähdyksiä) ja koteloineen saisi murto-osalla siitä hinnasta, minkä persoonallinen pelimanniviulu maksaa. Summalla saa pelkän viulun, lisäksi pitäisi hankkia se jousi, olkatuki ja kotelo. Viululla on kyllä alkuperäinen kotelo - musta puulaatikko, joka muistuttaa lapsen ruumisarkkua. En näe itseäni kanniskelemassa sitä ympäri Helsinkiä.

Olen silti melko varma, että juuri musta pelimanniviulu päätyy perheeni jäseneksi. En halua luopua siitä kun sen kerran kotiini olen saanut. Se on vanha, persoonallinen ja rujonkaunis. Sillä on sielu.

Sitä paitsi J. Karjalainenkin on ollut siitä kiinnostunut.

---------

Tänään meillä on soinut etupäässä toi viulu.