Kokonaisvaltaisia kulttuurielämyksiä

Eilen jatkoimme teemaa Kulttuurisyksy 2008, tällä kertaa kansallisoopperassa, jossa esitettiin Boris Godunovia. Näin sen viime talvena Moskovassa Novaja Operassa ja pidin siitä paljon, vaikka kolmannen näytöksen puolalaiskohtaus olikin jätetty säästösyistä väliin.

Kansallisoopperan versio oli kokonainen puolalaisineen kaikkineen. Meinasin alussa nukahtaa useaan otteeseen, mutta se ei johtunut oopperasta lainkaan vaan edellisyön unettomuudesta. Pidän Boris Godunovista, koska se on jotenkin umpivenäläinen sekä teemoiltaan että slaavilaiselta kirkkolaululta ja venäläiseltä kansanmusiikilta kuulostavan musiikin puolesta. Ensimmäiset näytökset olivat ehkä silti vähän puuduttavia, ja välillä ensikertalaisen korvia särki suomalainen venäjän oopperaääntämys, vaikka yritin pontevasti olla olematta filologi ja kuunnella jotain muuta kuin väärin sähiseviä ässiä. Väliajan jälkeen Boris sai ilmaa siipiensä alle ja purjehti komeasti loppuun - vaikka se puolalaiset skipannut versio oli siinä mielessä parempi, että se loppui saman tien kun Boris kuukahti, mikä ikään kuin aukottomasti sopi oopperan teemaan.

Mutta Matti Salminen oli niin hyvä, että meinasi itku päästä ja kaikki synnit tulla anteeksiannetuiksi. Ja Eri Klas on sympaattinen kapellimestari, se näkemäni Novaja Operan versio oli myös hänen kapellimestaroimansa ja siitä tulivat erehdyttävästi Moskovan ajat mieleen. Sekä yksi saamatta jäänyt työtodistus, jonka perään huhuilin tänään Saksanmaalle. Ja Jyrki Toivonen lauloi mahdottoman kauniisti munkki Pimeninä.

Minulta kysyttiin tänään, miksi en käy enää keikoilla. Olen varmaan tullut vanhaksi, ja käyn nykyään vain oopperassa. Äh, enkä ole. Molemmissa on puolensa.

---------

Tänään ei soi Musorgski, vaan soi Pariisin Kevään Samoilla raiteilla. Vaikka superkuulas fiilis on kyllä nyt jossain ihan muualla.