Olen aina toisinaan havaitsevinani, että älyän yli 30-vuotiaana itselleni uudenuutukaisia asioita, jotka muut ihmiset ovat tienneet aina. Tai siltä se välillä ainakin tuntuu.
Esimerkki: Minun piti tänään lähteä ajamaan töiden jälkeen kohti Karjalaa. En saanut eilen aikaiseksi mitään tavaroiden pakkaamiseen viittaavaakaan, en päässyt aamulla sängystä ylös kun kello soi enkä saanut iltapäivällä irotteltua itseäni töistä. Tulin kotiin, aikataulu kusi, olin kuolemanväsynyt ja nälkäinen kuin dieettisusi, ulkona satoi kaatamalla vettä, tiesin etten mitenkään ehtisi perille ennen pimeän tuloa.
Ahisti.
Istuin keittiönpöytäni ääressä huokailemassa valmispitsan äärellä kun joku kolmas aivosolu vasemmalta nosti arasti kätensä ja kysyi, onko nyt sitten tosiaan ihan pakko lähteä? Entä jos olisi vaan tämän illan, menisi ajoissa nukkumaan, heräisi aamulla varhain ja lähtisi virkeänä valoisalle maantielle. Vastasin sille aivosolulle hetken mietittyäni että miksipäs ei, oikein hyvä ja innovatiivinen idea.
Häkellytti.
Olen edelleen jotenkin ihmeissäni. Että näinkö näitä suunnitelmia muutetaan? Tuosta noin vaan? Niin sitten vissiin. Satunnainen lukija voi nyt ihan rauhassa ajatella, että tuo on ihan vatipää, mutta minulle tämä oli merkittävä oivallus.
Kai siksi, että jos kukaan ei käske minua lähtemään väsyneenä ajamaan yötä myöten satojen kilometrien päähän jos en itse sitä tee, ei kai sitä käskyvaltaa ole loppujen lopuksi missään muussakaan asiassa. Ei edes niissä elämän isoissa kysymyksissä.
Ei varsinkaan niissä.
---------
Tänään soi Maija Vilkkumaan uudelta levyltä biisi Suojatiellä. "Valkee, musta, tykkään susta" on minusta hurjan hauska riimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti