Nyin tänään nurkkakomerosta, jossa pääosin säilytetään puolison käyttämättömiä kauluspaitoja ja kohta käyttöön tulevaa kahta talvitakkia (toinen kirpparilta, toinen Apraksinin torilta), harmaata talvivillatakkiani joka on majaillut komerossa koko kesän kelien kylmenemistä odottaen.
Puin takin päälleni. Takin hiha oli märkä.
Työnsin käteni komeron perukoille ja totesin, että myös edellä mainitut takit ja kauluspaidat ovat märkiä. Riuhdoin ne ulos komerosta ja totesin, että komeron takaseinä on sekä märkä että homeessa.
Sanoin painokelvottomia sanoja. Miksi vesivahingot vainoavat minua, ja miksi aina silloin kun olisi paljon parempaakin tekemistä kuin niiden hoitelu? Miten ylipäätään hoidellaan vesivahinkoja talossa, jonka isännöitsijään ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta ole saanut vielä yli puolen vuoden asumisen jälkeen kertaakaan yhteyttä? Mur ja räyh.
Onneksi on ystävä, jonka kanssa voi käydä kävelemässä meren rannassa pahimmat homeitiöt ulos keuhkoista. Ja jolle voi tarjota kalasoppaa. Ja jonka voi värvätä vapaamuurarien pelottavaan kellariin hakemaan talvikenkiä varastokopista.
Luovuuden kriisi laantui tänään oivaltavan opettajan ja romaanin rakenneharjoituksen avulla hieman. Vesivahinkokriisi lienee siihen verrattuna helppoa hoideltavaa.
---------
Tänään soi Sadetanssin Vesi vie kengät. Näin se on, vesiteeman lisäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti