Olen ollut vallan innokas Zen Café -fani ainakin vuosikymmenen, mutta Samuli Putron sooloura on jotenkin salakavalasti saanut aikaan sen, etten oikeastaan yhtään toivo ZC:n paluuta takaisin aktiiviseksi rokkibändiksi. Zen Café on ollut suoraviivainen ja oivaltava, mutta Samulin soolokappaleissa on jotain sellaista armollisuutta, empatiaa, lämpöä ja olalletaputtamista mikä Zen Cafén biiseistä jostain syystä uupuu. Tai ei se ole sellainen puutos, jonka olisin jotenkin tiedostanut aikaisemmin, mutta Samuli Putron mies ja kitara -kappaleita kuunnellessa sen väistämättä huomaa.
Tavastia taisi olla aika tyhjä, tai ainakin vain puolitäysi, mutta hirmuisen hyvä tunnelma keikalla silti oli. Harvoin interaktio yleisön ja esiintyjän välillä muodostaa noin kantavan sillan keikan ensi hetkistä asti - mikä minusta heijastelee eniten esiintyjän vilpitöntä asennetta tekemistään kohtaan. Kyllä se yleisöönkin välittyy. Erikoismaininta Ahti Marja-Ahon mahtavalle jousikvartetille, jonka sympaattiset sedät vetelivät silkkoja kylmiä väreitä viuluistaan ja sellostaan.
Mies kertoi kitaransa kanssa, että Tavastian keikat jännittävät aina, mutta sen jälkeen kun piti saattaa kummityttö alttarille ja sieltä alttarilta käsin esittää Elämä on juhla -kappale, ei Tavastiakaan ole enää jännittänyt. Uskon sen. Epäilen kuitenkin, että omissa häissä esitetty Mitäpä jos -kappale jännitti vielä enemmän, vaikka olikin sulhanen rinnalla laulamassa ja possu haitarin kanssa säestämässä.
Hieno mies, hienoja kappaleita. Hienoja pieniä oivalluksia elämästä. Suuriakin, muutama.
[kuva: www.putro.fi]
---------Tänään soi se levyltä löytymätön Samuli Putron kappale, jossa lauletaan että "Ilosaari loppuun myytiin jo - älä sammu, aurinko."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti