Olen usein ajatellut, ja ehkä tänne sen ajatukseni aukaissutkin, että kirjoitan blogia ennen muuta yhdestä syystä: Siksi, että muistaisin. A.W. Yrjänä on usein oikeassa, ja on sitä myös sanoessaan, että paras tapa säilöä asioita on julkaista ne.
Niinpä julkaisen tänään U2:n biisin A Sort of Homecoming. Että muistaisin, sitten joskus, pitkän ajan kuluttuakin.
"Oh don't sorrow, no don't weep for tonight, at last
I am coming home, I am coming home"
---------
Sovitaan että tänään soi U2 myös siksi, että korkeammat voimat olisivat seurueemme puolella perjantain uusintayrityksessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti