Meillä on uusi perheenjäsen. Hänen nimensä on Paavo Rosenlew, ja hän on pakastinten huonetta ja sukua. Hänen muuttonsa meille lisäsi elämänlaatua monta pykälää, ja alkuviikosta kylässä pyrähtänyt anoppi piti huolen siitä, ettei Paavo ollut toimettomana hetkeäkään. Olemme ns. täysin varustellut talvea varten.
Paavo on kuitenkin tällä hetkellä ladattu ensisijaisesti lampaanlihalla, ja allekirjoittanut bloginkirjoittaja voi ylpeänä ja hitusen hämmentyneenä viime viikonlopun jälkeen kirjata kokemuksiinsa pässin kivesten käsittelyn pakastuskuntoon. Kummitytön perheen kolme lammasta pääsivät arvolleen sopivasti vehreimmille laidunmaille, kaikki oppivat paljon lisää sekä ihmisen että pässin fysiologiasta ja anatomiasta, ja saaliina oli tosiaan auton peräkontillinen lihaa ja muita oheistuotteita, joita varten piti ostaa oma pakastin.
Viikonlopun paras lasten suusta -kommentti tuli nokkelan gee-tyttäreni suusta: Hän oli sunnuntaiaamuna autokatoksessa roikkuvia, taljoistaan luopuneita lampaanruhoja katsellessaan kysynyt äidiltään, miksi ne meijän lampaat piti kuoria.
Kummitäti puolestaan tunsi olonsa normaalia huomattavasti suositummaksi, kun pöytään istahtaessa viereiselle tuolille parkkeerannut kummitytön serkku totesi suureen ääneen: Laura-kummi istu MIUN viereen. Toiselta puolelta pöytää tuli välittömästi kummitytön vastakommentti: MIUN Laura-kummi.
Muilla rintamilla on sitten ollut pitkiä lauseita lörpöttävää Aleksanteria, melkomoinen määrä kansallista kulttuuritarjontaa Kansallisteatterin Lasisen eläintarhan ja Kansallisoopperan Tshaikovski Goes So Totally Gay -Joutsenlampiversion muodossa, firman bileet, keskustelua komeron kosteusvauriosta ja muuta sen semmoista.
Mikkeliinkin meinattiin muuttaa, mutta ei sitten muutettukaan.
Vielä.
---------
Tänään soi ruuanlaittomusiikkina hivenen korni mutta silti tilanteeseen sopiva Semmareitten Sata jänistä. Muiden kuin Spotify-käyttäjien riesaksi aion vastedes linkittää biisejä myös sinne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti