Rattaat radaltaan

Elämä on ihmeellistä. Hassua, outoa, aivastuttavaa, mahassakiertävää, kummallista. Välillä ihan sietämätöntä ja näännyttävää, välillä taivaisiinnostavan kutkuttavaa.

Kävin eilen sähköpostikeskustelua ihmispolon kanssa. Ihmispolo oli kaukana kotoa, vailla omaa paikkaa ja tilaa, väsynyt, turhautunut, optimistisuutensa loppuun kuluttanut. Ei paistanut päivä risukasaan eikä löytynyt pilvestä hopeareunaa. Ei löytynyt myöskään sitkeästä yrittämisestä huolimatta tointa eikä sijaa vieraassa maassa. En keksinyt muuta lohdutusta kuin sen, että loppujen lopuksi elämä vaatii yleensä vain yhden jutun, hyvän tai huonon, melko usein aika pienenkin, joka suistaa taas rattaan uusille radoille, pois entisistä urista.

Tänään ihmispolo soitti eikä ollut pysyä housuissaan. Instanssi oli lähestynyt ihmispoloa ja tarjonnut vuoden mittaista mielenkiintoista pestiä maailmalla. Sellaista, mikä takuulla poikii taas jotain muuta päättyessään, syventää osaamista ja asiantuntemusta, kasvattaa ihmisenä, opettaa näkemään erilaisista vinkkeleistä. Ratas pois radaltaan, uusille urille.

Olin eilien pahoilla mielin ja vähän huolissani ihmispolosta, joka on minulle tärkeä ja rakas. Olen tänään sydänjuuriani myöten iloinen, innoissani ja jännittynyt ihmisen puolesta, joka ei ole enää yhtään polo. Melkein jo varaan lentolippuja kyläreissulle Tbilisiin ja haaveilen siitä hatsapurista vartaassa, jossa oli ainakin puoli kiloa juustoa.

Samalla olen taas kerran vähän mykistynyt elämästä ja siitä, miten se kulkee. Ensin kaikki on aivan niin kuin ennenkin. Sitten tapahtuu jotain näennäisen pientä, puhelinsoitto, postin tuoma kirje, ratikan katosta lankeava valo ja korvissa kumiseva "TUOSSAHAN se on, se elämäsi mies jota olet kaikki nämä vuodet etsinyt" -ääni, eikä mikään ole enää niin kuin äsken vasta oli ja piti olla tälläkin hetkellä.

Se on hienoa, se on pelottavaa, se on sisäänrakennettuna jokaiseen sekuntiin.

---------

Tänään ei soi, koska tilanteeseen sopii paremmin Kaarlo Sarkian runo kuin mikään biisi. Petri Laaksonen on tosin tehnyt tähän myös sävelen:

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.