keskiviikko 26. elokuuta 2009

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Koska kapitalistisessa yhteiskunnassa paras tapa kostaa huono palvelu, ala-arvoinen laatu tai muuten viallinen maksua vastaan saatu suorite on kertoa siitä ystäville ja kylänmiehille, julkaisen täten myös blogissa TallinkSiljalle taannoin lähettämäni asiakaspalautteen. Ottakaa opiksenne, ja omat eväät mukaan!

Matkustimme TallinkSiljan M/S Starilla Helsingistä Tallinnaan maanantaina 10.8.09 klo 7-30 lähdöllä ja palasimme Tallinnasta Helsinkiin M/S Superstarilla lauantaina 15.8.09 klo 17.30 lähdöllä. Seurueessamme oli neljä matkustajaa ja mukanamme oli henkilöauto.

Matka sekä sen varaaminen internetissä menivät oikein hyvin ja sujuvasti, mutta haluaisimme antaa negatiivista palautetta laivalla tarjoiltavista ruuista. Sekä meno-että paluumatkalla tunnelma ruokailun jälkeen oli se, että meitä on asiakkaina rankasti aliarvioitu, mikäli on ajateltu, että tällaiset eväät tähän hintaan meitä tyydyttävät.

Maanantaiaamuna halusimme syödä aamiaista. Emme huomanneet, että laivalla olisi ollut myös buffet-aamiainen, joten menimme kahvilaan ja katsoimme ruokalistalta, että tarjolla olisi lämmin aamiainen. Se vaikutti houkuttelevammalta kuin tarjolla olevat, muoviin pakatut kolmioleivät ja sämpylät. Missään ei lukenut, mitä ko. aamiainen sisältää, mikä aiheutti sählinkiä pitkässä jonossa kun ihmiset palasivat takaisin hakemaan juomia, jotka eivät kuuluneetkaan aamiaisen hintaan.

Lämmin aamiainen osoittautui lötköllä kertakäyttölautasella tarjoilluksi annokseksi haaleita nakkeja, raakoja ja kylmiä ranskanperunoita sekä kitkerän makuista teollisuusmunakasta. Emme muista tarkkaan, mitä ko. kulinaristinen nautinto maksoi, mutta joka tapauksessa aivan liikaa hintaansa nähden. Kahvi oli laihaa ja pahanmakuista ja koko ruokailusta jäi käteen vain suunnaton kateus sitä seurueemme jäsentä kohtaan, joka oli ehtinyt syömään aamiaisen kotona ennen satamaan lähtöä.

Paluumatkalla olimme ajaneet lähes koko päivän ja ruokailu oli jäänyt väliin. Ajattelimme siksi käydä tällä kertaa buffet-ravintolassa, jotta nälkäisimmätkin saisivat varmasti vatsansa täyteen. Mielessä olivat aikaisemmat Ruotsinlaivojen kokemukset buffet-pöydästä ja vesi kielellä jonotimme syömään.

Pettymys oli ehkä vielä karvaampi kuin edellismatkan aamiaisella. Muutaman maukkaan kala-alkupalan ja kesken loppuneiden juustojen lisäksi kaikki tarjolla oleva oli säilykettä, pakastetta, purkkia ja einestä. Ja maistui juuri siltä. Buffet-pöydän näkeminen ja sen tarjoomusten maistelu aiheutti ”eihän tämä voi olla tottakaan” –olon, niin karmea pettymys ruokailu oli. Vilpitön tunne laivalta poistuessamme oli se, että parempi vaihtoehto olisi olla tarjoilematta ruokaa lainkaan, jos tämän kummempaan ei pysty.

Haluamme vielä erikseen antaa ruusun siitä, että laivallanne on käytössä erilliset biojäteroskikset. Ruusun jälkeen ojennamme kimpullisen risuja siitä, että henkilökuntanne ainakin buffet-ravintolassa mätti kaikki jätteet yhteen ja samaan sekajäteroskikseen, mikä ikään kuin sataprosenttisesti vesittää koko hienon idean.

Ymmärrämme sen, että Star ja Superstar ovat ennen muuta karjavankkureita, joiden tarkoituksena on mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti siirrellä mahdollisimman suurta määrää ihmisiä kerrallaan Helsingin ja Tallinnan välillä. Olemme myös tiedotusvälineistä ymmärtäneet, että TallinkSiljan taloudellinen tilanne on varsin tukala ja kustannusten säästäminen varmasti yhtiön intressissä. Ala-arvoisten,pahanmakuisten bulkkieinesten tarjoilu kiskurihintaan on tuskin se keino, joka TallinkSiljan tästä suosta nostaa – ainakin meille kokemus oli sen verran mieliinpainuva, että seuraavalla Baltian matkalla kokeilemme jonkin toisen varustamon antimia.

---------

Tänään soi Ismo Alangon Valheita ja onnenpekkoja. Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan.

Ei kommentteja: