Olen valmistunut yliopistosta vuonna 2003 ja lopettanut aktiivisen hengaamisen akateemisissa opinahjoissa keväällä 2000. Siitä on kohta kymmenen vuotta.
Siksi on riemastuttavaa, että voin osallistua alumnitoimintaan. En tosin oman yliopistoni, koska se sijaitsee noin 600 kilometrin päässä maallisesta tomumajastani, vaan maanlaajuisen maisteriohjelman, jossa myös opiskelin.
Olen nykyisessä työpaikassani ainoa jollakin tavalla itänaapuriin kallellaan oleva yksilö, ellei venäjän kielen alkeisopiskeluun tänä kesänä hurahtanutta kollegaa oteta lukuun. Siksi on mahtavaa omistaa yhteisö, jonka keskuuteen voi aina tosiaan paeta tulemaan ymmärretyksi.
Lisäksi on hauskaa olla jollakin tavalla edelleen kytköksissä yliopistomaailmaan, koska yliopistomaailma on sinänsä ihan hauska ja mielenkiintoinen paikka. Se ei liene kovinkaan helppo tai mutkaton duunimesta, mutta silloin tällöin tapahtuvaan tutkimusretkeilyyn se sopii mainiosti.
Sitä paitsi, kun on koko päivän ähertänyt neljänteen direktiiviin ja vaikeaselkoiseen tietokoneohjelmaan liittyvien asioiden parissa, on enemmän kuin virkistävää ja aivoja tuulettavaa pohtia illansuussa nasevaa otsaketta yhteiskunnan tilaa Venäjällä ja Itä-Euroopassa kylmän sodan jälkeen käsittelevälle studia generalia -luentosarjalle.
Tervetuloa siis keskustelemaan, ystävät. Ja määrittelemään vapauden rajoja.
---------
Tänään soi Katri Helenan Maailman pihamaat. Omppuja tekis mieli, mutta mummola on jo myyty muille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti