Paluu ja paluu. Olen menossa sinne, missä en koskaan aikaisemmin ole käynyt.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Olen myös aina pitänyt musiikista. Olen aina lukenut paljon ja aina kuunnellut paljon, mutta myös kirjoittanut, soittanut ja laulanut itse. Ollut välillä sitä mieltä, että minussa ei ole luovuuden rahtustakaan, ja myöhemmin tullut sen verran järkiini että kyllähän kaikissa on.
Kirjoittaminen on minulle, kuten tuossa oikealla todetaan, se omin ja luontevin tapa ilmaista itseäni ja määritellä ympäröivää maailmaa. Ympäröivässä maailmassa on kuitenkin kovin paljon muutakin houkuttelevaa ja kiinnostavaa, sekä paljon sellaista ei-houkuttelevaa ja epäkiintoisaa, joka on kuitenkin tehtävä. Siksi aikaa kirjoittamiselle jää kovin vähän.
Ja siksi ajattelin etsiä jonkun strukturoidun ja aikataulutetun mahdollisuuden varata sille aikaa nykyistä enemmän. Se, voiko kirjoittamista opettaa tai opiskella, on toki sinänsä mielenkiintoinen filosofinen kysymys, johon minulla ei ole suoraa kyllä/ei -vastausta. Mutta sitäkin mielenkiintoisempaa on yrittää tuota vastausta löytää.
Pääsin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun. En tiedä, mihin sieltä päädyn, mutta suunta ainakin tuntuu oikealle.
---------
Tänään soi tähänastisen saavutukseni kunniaksi Vuokko Hovatan Virginia. "Ja oman huoneen hämärässä Virginia kirjoittaa..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti