Prologi: Pidän itseäni melko järkevänä, suorastaan nokkelanakin yksilönä. Minulla ei tietääkseni ole vaikeuksia ymmärtää kuulemaani eikä näkemääni. Ja silti:
Tapahtui noin kaksi kuukautta ennen häitä:
Morsian: Hei siun pitää sitte käydä parturissa viikko-pari ennen niitä häitä että ehtii tukka silleen sopivasti kasvaa.
Sulhanen: Joo.
Tapahtui noin kaksi viikkoa ennen häitä:
Morsian: Kato, oot käyny parturissa!
Sulhanen: Joo, minä kävin. Kim (toim. huom. naapurissa toimiva vietnamilaislähtöinen parturi, josta on nopeasti muodostunut sulhasen luottohenkilö) sano että minä tein just oikein, että 1-2 viikkoa ennen juhlia pitääkin käydä parturissa ni tukka on parhaimmillaan h-hetkellä.
Morsian: Joo.
Tapahtui tätä keskustelua seuraavana päivänä:
Morsian, sisäisenä monologina: Ei helvetti, ne häät on jo ens viikolla!
Morsian, soittaessaan Hanna-parturin numeroon, edelleen sisäisenä monologina: Vastaavastaavastaavastaavastaa…
Hanna-parturi: Moi, mitä eukko?
Morsian: Kuule nyt on hätä! Olis ihan PAKKO saada tää koko kesän kasvanu harakanpesä kuosiin tän viikon aikana, mahdollisimman pian! Ne häät on jo ens viikolla!
Hanna-parturi: No apua-apua...eiku hetkinen, pääsetkö tänään? Yhdeltä olis aikaa, kun siitä peru just toinen asiakas?
Morsian: Joo!
Epilogi: Olen eilen opiskellut ensimmäistä kertaa elämässäni draaman kirjoittamista. Jotenkin tuntuu siltä, että lievästi voimaperäisempi nykyhetkeen orientoituminen vähentäisi draaman aineksia omassa elämässä huomattavasti.
Mutta olisiko silloin mitään, mistä kirjoittaa?
---------
Tänään soi Bonnie Prince Billyn Love comes to me. Rauhoittaa ihmistä, kuten Pietarin paras musavinkkaaja lupasikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti