Meillä on ollut tällä viikolla neljä henkeä ja kaksi koneellista kolmatta päivää sitkeästi märkänä pysyttelevää pyykkiä 28 neliössä.
Siinä ei ole yhtään henkeä mutta tasan kaksi koneellista märkää pyykkiä liikaa.
Ilmeisesti ilman kosteusaste on näin syksyllä jotenkin ylitsepääsemätön vanhalle ja luvalla sanoen parhaat päivänsä nähneelle vuokraemännän pesukoneelle. Aiemmassa postauksessa mainittu huushollin lämpövarastointi jatkuu vuodenajasta huolimatta edelleen, joten melko trooppisissa oloissa on elelety.
Ahdinkoon on tullut jos jonkinlaista lohdutusta ja ratkaisuehdotusta. Eräs kertoi, että voisin kutsua kotona meneillään olevaa tukalaa tilannetta ilmastonmuutosta käsitteleväksi osallistavaksi installaatioperformanssiksi nimeltä "Suomi 2059". Toinen tarjosi uudenkarheaa mutta nykyisen sijaintinsa huomioiden väärästä ilmansuunnasta täytettävää pesukonetta, jossa on teholinko. Ja kolmas muistutti, että Mikkelissä on pihalla narut!
Mikkeli, tuo kaukana siintävä maanpäällinen paratiisi. Kotoisa savo-karjalainen sielunmaisema. Viehättäviä puutaloja. Pienen kaupungin edut - polkupyörällä jokapaikkaan, myös lavatansseihin. Lyhyt matka mökille, äiti ja anoppi ja muut heihin liitettävät perhehenkilöt myös siedettävän ajomatkan päässä. Nasu naapurissa. Naisvoimistelijoiden jumppaa. Ja puoliso, josta Mikkeli kirvoittaa ehtymättömän varaston aina yhtä säkenöiviä ja mielenkiintoisia inttijuttuja.
Nojoo. Viimeinen ei kyllä pidä paikkaansa, mutta joku pitkä lause siihen piti rakentaa, vaikka sitten totuudenvastaisesti. Tällaista se on, kun "korkeatasoinen puoliammattilainen" kirjoittaa.
Mikkelissä olisi unelmien keltainen talo, jonka pihassa voisi kuivattaa pyykkiä. Sinne voisi hankkia myös uuden tuttavuuteni, ilmalämpöpumpun, joka jollain ihmeen konstilla onnistuu ujuttautumaan tällä hetkellä kaikkiin huushollissamme käytyihin keskusteluihin. Ennen tätä kesää en edes tiennyt, mikä moinen on. "Jääkaappi väärinpäin", selitti puoliso. Ilmalämpöpumpulla voisi viilentää unelmien keltaisen talon niin, etteivät vieraat kohtaisi akuuttia lämpöhalvausta joka kerta ovesta sisään astuessaan.
Mikkeli, onnenmaa. Kuinka sinut saavuttaisimme?
---------
Tänään soi keskiviikkona Savoy-teatterissa konsertoinut The Ukulele Orchestra of Great Britain. Erittäin mainio bändi, jonka ironinen ote varsinkin populäärimusiikin loputtomaan samojen sointujen kierrätykseen osui ja upposi allekirjoittaneeseen kuulijaan. Lisää aiheesta viikon ajan kuultavissa täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti