tiistai 22. syyskuuta 2009

Lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan

Hetskua lainaten: menin naimisiin, ja sinne oli yllättävän helppo mennä.

Häät olivat tietenkin katastrofi. Kaikki meni pieleen: sulhasen sikaflunssa oli H-hetkellä edennyt räänkirnuamisvaiheeseen, morsiolla oli kurkku kipeä ja nokka tukossa. Edellisenä iltana iski paniikki, ja seremonian alkuun yltiöoptimistisesti kirjoitettu ohjelmanumero nimeltä Samuli Putron Mitäpä jos -biisi hääparin laulamana possupelimannin haitarisäestyksen ja stunt-laulun kera päätettiin heivata myöhemmin esitettäväksi. Pihlajanmarjoista olikin jo puhetta ja kaupungin ruusupuskista varastetut kiulukat pudottelivat valkoiselle liinalle matoja, joita Nasu-possu joutui luonteensa vastaisesti keräämään liinalta pois. Yön pimeinä tunteina väkerretty Ifolorin valokuvakirja ei saapunut ajoissa tuotannossa ilmenneen poikkeuksellisen virheen vuoksi ja zakuska-lautaselta puuttui hirvimakkara. Pelimanni oli kännissä, kaksi treenattua biisiä unohtui esittää kokonaan, häävalssin aikana tuli epäesteettinen hiki ja juhlien ainut lapsi ei istunut viittä tuntia sievästi paikallaan kiharat ojossa vaan haahuili ympäriinsä ja huusi kovaäänisesti mmmmummmmmoa morsiamen äidin puheen aikana.

Ja sen kun piti olla elämämme täydellisin päivä!

No, itse asiassa ja vakavasti puhuen kävi vähän vahingossa niin, että vaikka ei yhtään yritetty, hääpäivästä tuli ihana ja ikimuistoinen. Sulhanen kirnusi ja morsian niisti, mutta ei häiriöksi asti. Seremonia oli lyhyt ja ytimekäs ja mummoja itkettävä. Mitäpä jos kuulosti hyvälle juuri siinä kohtaa missä se lopulta esitettiin, ja johti siihen, että Trio Peräkamari on nyt tilattu esiintymään pikkuveljen joskus koittaviin häihin. Matoja tai ei, kaupungin ruusupuskista varastetut kiulukat näyttivät kauniilta sinkkiämpäreissä eikä se pelimannikaan oikeasti kännissä ollut. Haahuileva lapsi herätti hilpeyttä ja hänen viihdyttämisekseen kajautettiin häiden ensimmäisenä ohjelmanumerona koko juhlaväen voimin ja haitarin säestyksellä Piippolan vaarilla oli talo. Ehkä vähän epätraditionaalista, mutta pieni kunniavieras ainakin viihtyi.

Juhlat olivat omannäköiset, miljöö kaunis, paikalla sopiva määrä perhettä ja sukua. Paljon laulua ja sopivasti hyvää ruokaa ja juomaa. Ja aika monta ajatusta siitä, että naimisiinmenon kaltaisia asioita kannattaa toteuttaa juuri niin kuin itsestä parhaalle tuntuu, viitata kintaalla niille perinteille jotka eivät istu omaan ideologiaan ja napsia mukaan ne, jotka hyviltä vaikuttavat.

Luulen, että sama resepti pätee myös häiden jälkeiseen elämään.

---------

Tänään soi Eppu Normaalin kappale, jossa kerrotaan influenssapotilaalle hyödyllistä tietoa siitä, mihin sauna, terva & viina -kolmion terva-ainesosaa voi käyttää.

Ei kommentteja: