Viime viikonloppuna, kuten kaikki tietävät, tuli kesä.
Kesä tuli jo perjantaina, kun istuimme ystävän kanssa Espan puistossa kahvilla ja jätskillä, kiipesimme Tähtitorninmäelle ihastelemaan kaunista kaupunkiamme ja hölkyttelimme sitten Kallioon, josta löytyi mainio Cafe Mascot ja kolme kappaletta Martti Suosalon ja kumppaneiden esittämää Vladimir Vysotskin biisiä. Myöhemmin Kallioon löysi tiensä myös Team Harhailevat Savolaiset, joista toinen oli Mascotin koettuaan sitä mieltä että nyt muuten muutetaan Kallioon. Mikäpä siinä.
Lauantaina kesä sai hetken tulla toimeen ihan itsekseen ikkunan takana, kun päivä samaisen ikkunan sisäpuolella lähti käyntiin kovin hitaanlaisesti. Siitä se sitten nytkähti kuitenkin liikkeelle, ensin iltapäivällä Veräjämäkeen jeesaamaan Hyvinkäältä takaisin sivilisaatioon palanneen ystävän ja tämän perheen muuttoa ja sitten pikaisen kotivisiitin kautta takaisin Kallioon. Tai tarkemmin ilmaistuna Kurviin, jossa Apuväline-Anni ja Compumimo viettivät kaikkia mahdollisia iloisia ja ihania juhlia yhtä aikaa. Mukana olivat myös Hetsku ja Mikkomikko, joiden näkeminen lauantaina aamupäivästä kirvoitti spontaanin toivomuksen edellä mainittujen pikaisesta muutosta Helsinkiin. Tulkaa tänne, armaat. Mielellään heti. Niin, ja ne juhlat. Nehän olivat vähintäänkin legendaariset, niin kuin ne aina siinä osoitteessa ovat tavanneet olla.
Poistuimme edellisestä illasta uupuneina kotiin kolmosen ratikan suosiollisella avustuksella eli aikaisin. Sunnuntaina heräsin puoli kuudelta, joka on myös aikaisin. Tämä ilmiö on nimeltään vanhuus.
Ja se sunnuntai sitten. Se kului aamusta iltaan asti hyvässä seurassa Kaivarin auringonpaisteessa merituulen vilvoiteltavana, loistavia eväitä syöden, laiskasti tarinoiden. Peruslistaporukan lisäksi viltin reunalla piipahti myös satunnainen lapsuudenystävä sekä satunnainen Pippe-täti kavaljeereineen. Jälkimmäisistä ensin mainittu vetäisi mahat pullollaan nurmikolla köllöttäneelle hippijengille kunnon taukojumpan, josta lausumme ikikiitoksen.
Illalla menimme kotiin, ja lähdimme heti takaisin ulos. Menimme istumaan Caruselin kallioille ja katsomaan merta. Aurinko lämmitti, aalto ei vienyt miestä mukanaan vaikka vähän yrittikin.
Oli kesä, oli ollut ihana päivä, kaikki oli hyvin.
---------
Tänään soi Lou Reedin Perfect Day, koska sunnuntai oli juuri sellainen. Tässä tosin variaatioartistien esittämänä, koska juuri tämä versio tutustutti minut tähän kappaleeseen:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti