Olin tänä aamuna jälleen valintatilanteessa, jossa minulla oli kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa.
Tutut ja turvalliset, mukavat kesäballerinat, tai entisistä sihteeriajoista muistoksi jääneet ruskeat ja älyttömän mukavat, maltilliset korkokengät.
Tai niin luulin. Olen käyttänyt ruskeita kenkiä edellisen kerran entisissä töissä, ja siellä ei tarvinnut kävellä. Riitti, kun hallitsi omaa maailmankaikkeuttaan lennonjohtotornilta näyttävän työpöydän takaa. Tänään piti kävellä ensin UFF:n keräyslaatikolle, sitten lasinkeräyspisteelle ja sitten työmaalle. Jo puolivälissä pikkuvarpaita kivisti. Hiihdin koko työpäivän paljain varpain konttorissa ja sain osakseni kysyviä katseita. Kotimatkaa varten teippasin pikkuvarpaat laastareilla ja hiissutin kotiin. Puhuin puhelimessa sankarikalastajan kanssa ja ulisin tuskaani lankoja pitkin Norjaan.
Lopputulos, ei ulinan vaan kenkävalinnan: Vasemman jalan pikkuvarpaassa on mojova vesikello. Oikean jalan pikkuvarpaassa on oikean pikkuvarpaan kokoinen vesikello. Meidän piti mennä Mellin kanssa tänään puistojumppaan, mutta lenkkareita ei voinut edes ajatella. Minun piti hakea vast'ikään diplomi-insinööriytyneen puolison kirjattuna kirjeenä lähetetty tutkintotodistus Kasarmitorin postista. Edes ikimukavia Vagabondin vuosikausia vanhoja rokkikenkiä ei voinut nykiä jalkaan.
Aamuisesta valinnastani seurasi valinta, jolle ei ollut vaihtoehtoja:
Olen läpsytellyt koko illan kovaäänisesti pitkin Ullanlinnaa kulahtaneilla flip-flopeilla ja puistojumpannut paljasjaloin. Nyt istun tässä, katselen mustia jalkapohjiani ja yritän miettiä flip-floppeihin sopivaa työasustetta huomiseksi.
Näinkin viisaaksi naiseksi...nojoo. Jääköön sanomatta.
---------
Tänään soi siis Tehosekoitin. Ensi viikkoa ja Tammerfestia odottaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti