Olen pohdiskellut viime aikoina kirjoittamista sattuneesta syystä niin kovin, etten enää saa kirjoitetuksi lainkaan. Aivan kuten kohtalotoveri-Hetskulla, blogin tekstiloota pursuilee aloitettuja ja tuskastuneena hetkeä myöhemmin kesken jätettyjä tarinanalkuja. Harva se päivä joutuu toteamaan, että parempi blogi ilman uutta tekstiä kuin varustettuna uudella mutta väkisin ja hampaat irvessä väännetyllä pakkopullakirjoituksella.
Ajattelin siis tänään vain kertoa teille, että olen elossa. Olen myös viettänyt kesän ensimmäisen pitkän viikonlopun mökilläni, aloittanut katiskakalastuksen, saanut saaliiksi kuusi pientä särkeä, ja soudattanut Panua vesisateessa ympäri järveä. Olen käynyt samaisen Panun kanssa Pistohiekan lavalla tanssimassa, juhlinut 60-vuotiasta keinoenoa, tuijottanut etanan etenemistä tienposkessa, tutustunut Aleksanterin kanssa kääpään ja tavannut eilen uuden ihmisen. Hän oli yhdeksän päivän ikäinen, hyvin pieni ja hyvin unessa. Hänen vanhempansa olivat nykyhetkeen orientoituneita ja täysjärkisiä, vaikka kutsuivatkin toisiaan nimillä Meijeri ja Jätehuolto.
Elämä on siis hyvää. Pian se jatkuu juhannuksen muodossa samaisella mökillä, samaisen katiskan kera, samaisella Pistohiekan lavalla tanssien.
Loppukevennyksenä video, jossa noin minuutin ja 40 sekunnin kohdalla ruutuun tepastelee eräs maanmainio nuorimies maanmainion isänsä kanssa.
---------
Tänään soi Olavi Uusivirran Huomenna hän tulee. Nyt uskon ihmeisiin, ja lähden tanssimaan. Vaikken osaakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti