Kotikaupunkiturismia

Olin tänään turistina Helsingissä.

Ensin en tosin ollut. Olin vain väsynyt, aamujunalla stadiin palaava kesämökkiläinen ja juhannuksenviettäjä joka hilautui asemalta työmaalle kassia raahaten ryytyneenä, nuhjaantuneena ja itikanpuremiaan kuopsuttaen.

Työpäivän jälkeenkään en vielä ollut turisti vaan kotiin palaava kesäleski. Koti odotti palatessaan sellaisena kun se nyt näillä lämpöasteilla odottaa, kun bioroskis on unohtunut viedä juhannuksenviettoon lähtiessä. Kotoa oli siis paras paeta siltä seisomalta Kaivariin puistojumppaamaan. Puistojumppa seitsemän tuntia aikaisemmin nautitun mustajuurisosekeiton ja neljän tunnin yöunien voimin on, kuulkaa, kovaa puuhaa, mutta kivaa silti.

Turismi alkoi puistojumpan jälkeen. Tulin kotiin, kävin suihkussa, pukeuduin uuteen kesämekkoon ja uusiin gladiaattorisandaaleihin. Tänä kesänä kuuluu olla gladiaattorisandaalit. Naamioiduin Panun pornokeisariaurinkolaseihin salaperäisen ja kohtalokkaan turistinaisen lookia tavoitellen ja lähdin kaupungille. Päätin viedä itseni ulos syömään.

Ja kaupungilla oli kesä. Jotenkin letkeää ja leppoisaa, lämmintäkin. Vein itseni La Famigliaan ja söin lohipastaa. Luin Autolla Baltiassa -matkaopasta paremman puutteessa. Sitten kävelin takaisin kotiin, kotimatkalla ostin Kasarmikadun S-marketista jäätelön.

Tuli mieleen se yksi Eeva Kilven runo:

Nukkumaan käydessäni
ajattelen:
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Hyviä hetkiä, nämäkin. Kesäleskenä kesäkaupungissa.

---------

Tänään soi puistojumpassa kuultu versio José Gonzálezin Heartbeats-biisistä. Tämä on paras ikinä tehty mainos, minusta: