Hirviömorsian

Tilasin tässä päivänä muutamana Olivia-lehden, kolme numeroa kympillä. Syypää siihen oli Paras aika vuodesta -blogi, johon olin hyvin ihastunut. Kenties kotona vallalla olevasta dissauskampanjasta johtuen en ole enää niinkään suuri Stella-fani, mutta samaisilta Olivian nettisivuilta löytyvää Anna-Leena Härkösen loistavaa ruokablogia seuraan sitäkin suuremmalla hartaudella. Tai lähinnä kuoliaaksinaurannalla. Siihen on linkki tuossa oikealla.

Eilen, kun piti olla joko Olavi Uusivirran keikalla tai pakkaamassa juhannustavaroita tai suunnittelemassa juhannusmenyytä (helppo ja kalevalaisten alkusointujen mukainen toimeksianto: kaikki muut syö kaikkea paitsi Toni ei syö tomaattia ja Sini pelkää sieniä), makasin sohvalla maha täynnä tajunnanräjäyttäneen uuden tuttavuuden, nepalilaisravintola Gorkhan malai koftaa ja luin uusinta Oliviaa.



Sattuneesta syystä silmiini osui otsikko "Kaasot puhuvat - Elämäni kauhein päivä". Selasin jutun esiin ja ahmaisin kerralla pari aukeamaa utopistista tarinaa, joka ilmeisesti kuitenkin on totta. Lukukokemuksen jälkeen oli mielessä vain yksi kysymys: Mikä näitä naisia vaivaa? Naisilla en tarkoita nyt haastateltuja kaasoja vaan morsioita.

Artikkelin aihepiiristä innostuneena menin tutustumaan naimisiin.infon hääfoorumiin. Ja tulin sieltä samalla ovenavauksella pois. Kokemuksen jälkeen mielessä oleva kysymys oli tämä: Mikä HELVETTI näitä naisia oikein vaivaa???

En sinällään vastusta 200 hengen prinsessahäitä. Jos joku sellaiset haluaa, hän ne saakoon. Mutta naiivisti kuvittelin, että tällöin myös niiden häiden järjestäminen olisi kivaa. Ilmeisesti olin täysin väärässä.

Ahdistus, stressi, angsti, itkupotkuraivarit ja muiden, lievempien kategorioiden riidat kaason/anopin/pitopalvelun/naapurin koiran kanssa, 20 kilon laihdutus ennen vihkimistä, vastustelevan sulhasen raahaus ympäri häämessuja, väärän värinen hääkutsun kirjekuori ja kolme senttiä liian lyhyt kermakakkumekon helma. Siinä asiat, jotka läiskivät silmille tulevien aviovaimojen tilityksistä hääfoorumilla. Ehkä kuvaavin pikakelauksella vastaan tullut kommentti oli tämä nimimerkki Nellenin viesti: "Mulle iski heti kosinnan jälkeen älytön stressi, että missä mennään naimisiin, mikä ihana juhlapaikka sitä löydetään jne."

Jep jep.

Mulle iski heti kosinnan jälkeen älytön nälkä, ja sitten mentiin syömään sairaan hyvää sashlikkia pienen, neuvostoliittolaiselta näyttävän tienvarsikuppilan aurinkoiselle terassille ja pussailtiin ja oltiin onnellisia ja lähetettiin Nasulle tekstiviesti että jos laiva uppoaa ja me sen mukana niin kerro kaikille että mentiin kihloihin. Ainakin jotain tässä elämässä olen mielestäni tehnyt siis oikein.



Kun aloimme kosinnan jälkeen puhua häistä, totesimme ykskantaan että lähtökohtien suhteen olemme yhtä mieltä: Hääpäivästä EI missään tapauksessa tule elämämme onnellisinta ja ikimuistoisinta päivää. Toivottavasti tulee hyvät, mukavat ja lämminhenkiset juhlat lähimpien läsnäollessa niin, että kaikki mahtuvat samaan pöytään istumaan. Toivottavasti ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Toivottavasti anoppi ymmärtää, että poika haluaa pukeutua tärkeään tilaisuuteen Miska-karhun kuvalla varustettuun teepaitaan.

Ja toivottavasti niitä onnellisia ja ikimuistoisia hetkiä, ehkä jopa kokonaisia päiviä, tulee jatkossakin sen verran ettei yksittäisistä päivistä koskaan tarvitse puhua superlatiivein.



---------

Tänään soi, taas, itseoikeutetusti, Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille. Tärräytänpä selityksen vuoksi tähän koko viisun sanat, vaikka valssia me kyllä osaamme tanssia:


1, 2, 3, vaihtuu valssin askeleet.
Ei ne taitu niin kuin vuodet ovat taittuneet.
Painajaisten vierasväki saapuu irvimään:
”ei ne osaa tanssia omissa häissäänkään…”

Vaan Fred Astairekin kademielin
tanssii taivaassaan:
hän tanssii niin kuin enkeli
vaan kuollut on.
Ei voi palata maailmaan.

Vanhaherra Cohen tanssi loppuun rakkauden.
Itse suosin jatkuvuutta. Siksi tanssi en.
Jos vain toisten toiveita käyn täällä täyttämään,
sekoitan vain pahemmin jo valmiin sekopään.

Siksi muita selitysten syitä
Kuule et:
Vain toisilleen on mies ja nainen
ja vain toisilleen tilivelvolliset
tällä matkalla, jossa näin

Ylämäessä tönin sua eteenpäin,
alamäessä vauhtias´ jarrutan…
vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,
opin enemmän: opin sinut.

Jotkut käyvät ulkokultaisuuttaan vaalimaan:
sääntökirjaan tartutaan kuin lapseen hukkuvaan…
Kurttuotsin etiketin mukaan eletään
ja jos se etiketti petti, sitten itketään…

Kuka häissään oli päissään?
aivan sama se,
kunhan matka yhteinen on
eikä kesken jää matkan varrelle…
Tälle matkalle, jossa näin

Ylämäessä tönin sua eteenpäin,
alamäessä vauhtias´ jarrutan…
vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,
opin enemmän: opin sinut.

Yksi lysti muulle, nyt kun kaksi on perhe.
Siirto siitä mihin vain on mahtava erhe.
Ja yhden väitteen vielä laulaa tanssitaidoton:
alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on.