Tämän viikon muodikkain työ-, elämis-, ja maailmankanssakommunikointiasento on ollut sohvallamakuu läppäri mahan päällä.
Olen siis kipeä. Taas. Ei saparoita, ei kärsiä, vaan ihan tavallinen flunssa, joka kohdalleni osuessaan ilmenee nääntävänä 37 asteen ympärillä heiluvana ruumiinlämpönä, päänsärkynä ja tapettu mato -tyyppisenä energiatasona. Makuulla on hyvä, muuten ei.
Tänään olen makuulta käsin osallistunut työpaikan hallituksen kokouksen valmisteluihin, lähettänyt sähköposteja eri puolille Suomea ja Venäjää, hoitanut sosiaalisia suhteita, aprikoinut koska Tojotaan on vaihdettu öljyt, syönyt kasvissosekeittoa ja itse tehtyä majoneesia ja itse paistettua possunkieltä leivän päällä ynnä mustikka-mansikkakiisseliä jälkiruuaksi, ilahduttanut mieltäni Jacky Makupalalla (haa, sillä on jopa omat sivut!) ja nukkunut kolmet päivätorkut.
Iltani iloksi kuuntelen eteeris-feministisesti Tori Amosin näkemyksiä vuosituhannen vaihteen poppiralleista ja teen puhdetöitä. Olen parsinut Panun sukat ja oman talvitakkini revenneen vuorin, operoinut Ecce-homon ratkenneen hännän ja nyt työjonossa odottaa kahden irronneen napin ompelu.
Olen petipotilaaksi yllättävän toimelias. Kunhan saan pysyä vaaterissa.
---------
Tänään äänessä siis Tori Amos versioimassa Bob Geldofin I don't like Mondayssiä. Vaikka nyt onkin keskiviikko. Niin silti en aina pidä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti